|
Bachin kantaatit
Johann Sebastian Bachin Jouluoratorio (BWV 248) on Matteus-passion rinnalla musiikinhistorian tunnetuimpia sävelteoksia. Jouluoratoriosta on tullut "brändi", ja sen nimeä on lainattu muihinkin yhteyksiin (vrt. Kjell-Åke Anderssonin elokuva Juloratoriet).
Bachin jouluoratorio valmistui vuoden 1734 jouluksi. Teos on oikeastaan kuuden joulukantaatin sarja, ja usein siitä esitetäänkin erillisiä osia tai osien yhdistelmiä. Oratorion kantaateista kolme ensimmäistä rakentuvat tutun jouluevankeliumin (Luuk. 2: 1 - 20) ympärille. Kantaatit 4 - 6 taas kohdentuvat uudenvuodenpäivästä loppiaiseen. Bach osoitti kantaatit 1 - 3 vastaaviin joulupäiviin. Niiden tekstisisältö kuuluu nykyisin varsinaiseen joulupäivään, meillä jo jouluaamuun ja alkuosaltaan jouluyöhön ja jopa -aattoon.
Bach aloitti Leipzigin vuosiensa kantaattien sävellysurakan luomalla lähes viikottain uuden teoksen. Osin apua toivat Weimarissa sävellettyjen kantaattien uusintaesitykset ja Köthenin hoville sävellettyjen maallisten kantaattien muokkaukset kirkkokantaateiksi. Ensimmäisenä Leipzigin joulunaan 1723 Bach esittikin ilmeisesti jo Weimarissa säveltämänsä kantaatin Christen, ätzet diesen Tag (BWV 63). Sävellys alkaa juhlallisella alkukuorolla, jota värittää iso orkesteri, jousisoitinten lisäksi neljä trumpettia, kolme oboeta ja fagotti sekä patarummut. Kantaatti on kokonaan vapaasti runoiltu eikä sisällä edes koraalia. Päätöksenä on alkukuoroa vastaava täyden koneiston kuoro-osa.
Vuotta myöhemmin, jouluksi 1724, Bach sävelsi koraalikantaatin Gelobet seist du, Jesu Christ (BWV 91). Kuten loppuvuoden 1724 kantaateista useimmissa, teoksen runkona on siis kyseinen virsi, meillä virsi 22. Martti Lutherin virren seitsemästä säkeistöstä ensimmäinen ja seitsemäs ovat sellaisenaan kantaatin ääriosien tekstinä. Virren toinen säkeistö on kätketty kantaatin toiseen osaan, sopraanon resitatiiviin, jossa virsirunoon on lisätty laventavat ja kommentoivat, vapaat runosäkeet. Muiden virsisäkeistöjen sisältö on antanut aineksia kantaatin kahteen aariaan ja niiden välissä olevaan resitatiiviin.
Joulupäivän 1725 kantaatti on kahden edellisen vuoden kantaateista poiketen vahvasti raamatunteksteihin pohjautuva. Unser Mund sei voll Lachens (BWV 110) alkaa kuoron psalmitekstillä Silloin suumme hersyi naurua (Ps. 126: 2 - 3). Majesteettiseen alkukuoroon Bach lainasi oman D-duuri-orkesterisarjansa alkusoiton materiaalin lisäten kudokseen kuoron osuuden. Kahden huilun sulostuttaman tenoriaarian jälkeen seuraa toinen raamatunteksti, nyt basson resitoima Herra, kukaan ei ole sinun vertaisesi (Jer. 10: 6). Siihen liittyvä kommentti on alton aaria, jota väritää oboe d'amore. Teksteistä kolmas on joulun evankeliumista: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2: 14) Osa on sopraanon ja tenorin duetto, jonka musiikin Bach loi jo kaksi vuotta aiemmin Magnificatin ensimmäiseen versioon. Basson aariaa seuraa päätöskoraali Alleluja! Gelobt sei Gott.
|
