VANHIMMAT SUOMALAISET KORAALIKÄSIKIRJOITUKSET

Suomen eri arkistoista on löydetty 1500-luvun loppupuolen ja 1600-luvun alkupuolen musiikkikäsikirjoituksia, jotka sisältävät kirkolliseen käyttöön tarkoitettua liturgista aineistoa. Kyseisissä lähteissä ovat yleensä gregoriaanisia sävelmiä sisältävät graduale ja kyriale, joskus myös hymnarium-osa. Varsin mielenkiintoisia ovat muutamien käsikirjoitusten notae psalmorum -osastot eli luterilaisten ruotsin- ja suomenkielisten virsien sävelmistöt.

Tämä aineisto sisältää neljän käsikirjoituksen koraalit kuvattuina alkuperäisistä käsikirjoituksista tai niiden kopioista:

Loimijoki (1580-90-luvut?)
Liber Templi Ilmolensis (ennen vuotta 1624?)
Kangasala (1624)
Notae Psalmorum (vuoden 1624 jälkeen?)

Tunnetuin on Kangasalan kirkonarkiston käsikirjoitus vuodelta 1624. T. I. Haapalaisen väitöskirja (1976) tarkastelee sen virsisävelmien alkuperää ja niiden suhdetta 1600-luvun alun ruotsalaisiin ja suomalaisiin virsikirjoihin sekä muihin nuottikäsikirjoituksiin. Käsikirjoituksista vanhin lienee Ilmajoen kirkonarkistosta löydetty Liber Templi Ilmolensis (LTI), nuorin taas tunnetaan pelkästään nimellä Notae Psalmorum (NP). Molempia säilytetään nykyisin Kansalliskirjastossa eli Helsingin yliopiston kirjastossa (HYK). Kangasala 1624, LTI ja NP ovat virsijärjestykseltään, sävelmiltään ja sävelmämuodoiltaan hämmästyttävän samanlaisia keskenään. Niillä on ilmeisesti yhteinen alkulähde. Kokoelmilla on lähes sama perusosa, jonka virsijärjestys muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on Tukholmassa 1586, 1589 ja 1594 painettujen ruotsalaisten virsikirjojen mukainen.
 

Turun maakunta-arkistoon siirretyssä Loimijoen (nykyisen Loimaan maaseurakunnan) kirkonarkistossa säilytettävä sävelmistö vaikuttaa edellä mainittuihin verrattuna varsin omalaatuiselta. Käsikirjoitus sisältää melko tavanomaisen graduale-osaston lisäksi 77 koraalisävelmää. Koraaliosasto poikkeaa huomattavasti edellä mainituista sävelmäkokoelmista. Vaikka käsiala viittaa 1600-luvulle, kokoelman sisällön vertailu virsikirjoihin ja toisiin sävelmistöihin herättää arvelun, että ainakin sen esikuva on koottu varhain, mahdollisesti jo 1580-luvulla. Sen kaikki tekstialukkeet viittaavat viimeistään vuoden 1572 ruotsalaisessa virsikirjassa esiintyneisiin virsiin, kun taas varhaisimman tunnetun laajan ruotsalaisen Olaus Ericin koraalikäsikirjoituksen (OES) on katsottu perustuvan vuoden 1576 virsikirjaan ja kirjoitetun noin vuonna 1600.
 
Lisää Loimijoen käsikirjoituksesta
 

 

LTI, Kangasala 1624 ja NP ovat sävelmävalikoimaltaan ja yksityiskohdiltaan hyvin lähellä toisiaan. LTI-kokoelman koraalien perusosa tai ainakin sen esikuva saattaa olla kirjoitettu jo 1580- tai 1590-luvulla. Tätä arvelua tukee se, että perusosan virsillä on vain ruotsinkieliset alkusanat toisin kuin kahdessa muussa käsikirjoituksessa, joissa sanat ovat sekä ruotsiksi että suomeksi. Perusosan jälkeen on kaikkiin kolmeen käsikirjoitukseen lisätty muutamia ruotsinkielisten virsien sävelmiä, monet niistä 1590-luvulla tunnetuiksi tulleita ja osa myös suomenkielisin alkusanoin varustettuina. Lisättyjen joukossa on 1570-1590-lukujen liturgisen riidan aikana virsikirjoista pois jäänyt paavinvastainen O Rom går thet nu så medh tigh (n. 1530; vuoden 1697 ruotsalaisessa koraalivirsikirjassa nro 236), suomeksi RVomi röyckjä cuing kätes käy nyt (vuoden 1702 painetussa virsisävelmistössä nro 240). Kyseinen virsi palasi vuoden 1593 Uppsalan kokouksen jälkeen käyttöön ja sisältyi myös Maskun Hemmingin (Hemmingius Henrici) virsikirjan (n. 1605, 242 tekstiä) liitteeseen. Toinen ilmeinen lisäys sisältää Hemmingin virsikirjan virsiä sen mukaisessa järjestyksessä. Mainitut lisäykset ovat käsikirjoituksissa hiukan toisistaan poikkeavia. Kangasala 1624:n ja NP:n lopussa on vielä yksi suomenkielinen osasto, jonka tekstit ovat pääosin Jaakko Finnon (Jacobus Finno, Jaakko Suomalainen) kokoamasta ensimmäisestä suomalaisesta virsikirjasta (n. 1583, 101 virttä).

Viimeksi mainitun osaston 11 koraalia puuttuvat merkittävistä 1600-luvun ruotsalaislähteistä, joita ovat mm. Olaus Ericis Sångbok (OES, n. 1600) ja Mönsteråsin käsikirjoitus 1646. Kangasala 1624:n ja LTI:n muutamat sävelmäviitteet kohdistuvat varhaisempiin latinankielisiin lähteisiin, joita ovat mm. hymnalet (ut in hymnis extat) tai "carminale" eli maineikas Piae Cantiones -kokoelma (1582). Viipurin piispa Olavus Elimaeus painatti 1621 virsikirjan, jonka 153 virrestä 100 oli peräisin Jaakko Finnon ja 47 Maskun Hemmingin virsikirjasta. Kuuden muun virren teksteistä viisi on lähellä Maskun Hemmingin julkaisemia, ja ne voidaan laulaa samoilla sävelmillä. Yhden virren teksti ei esiinny tässä tarkasteltavissa käsikirjoituksissa.
 
Lisää LTI-käsikirjoituksesta
Lisää Kangasalan käsikirjoituksesta
Lisää NP-käsikirjoituksesta
 

 

Useimmat mainittujen kolmen käsikirjoituksen koraaleista ovat saksalaista alkuperää. Valtaosa eli lähes 40 (sekä lisäksi muutamat tekstittömät Loimijoen koraalit) on Saksan uskonpuhdistusajan keskeisiä koraaleja, Huomio kiintyy vielä kahteen muuhun saksalaisryhmään. Toinen on Burkardt Waldisin 1553 julkaisemasta psalttarista otetut yli 20 koraalia, joista muutamaa vieläkin käytetään Ruotsissa ja Suomessa. Toisen yllättävän suuren ryhmän muodostavat noin 30 maallista kansansävelmää. Muutama niistä tunnetaan Saksassa vain alkuperäisen tekstinsä (historialliset laulut, lemmenlaulut, pilalaulut jne.) yhteydessä, kun taas Ruotsissa ja Suomessa niitä on käytetty ainoastaan hengellisiin teksteihin. Muutamat noista 1400-1500-lukujen maallisista kansansävelmistä elävät yhä siksi, että ne viimeistään 1600-luvun alussa siirtyivät pohjoismaisiksi virsisävelmiksi.

Käsikirjoitukset sisältävät noin 10 ranskalaista 1500-luvun psalmisävelmää, vaikka ensimmäiset suomalaiset virsikirjat eivät vielä sisällä esimerkiksi vuosien 1539-1562 hugenottipsalttarin tekstejä. Kyseiset sävelmät ovat vuosien 1542-1562 kuudesta painetusta psalmikokoelmasta. Sävelmät olivat käytössä vain Ruotsin itäosassa, joten silloisen Ruotsin kirkon suomenkielisillä seurakunnilla on saattanut olla äitikirkosta riippumattomia yhteyksiä hugenotti-Ranskaan. Neljä hollantilaista psalmisävelmää, alun perin lähinnä maallisia sävelmiä (1539, 1540), ovat tulleet mahdollisesti Hans Thomissønin tanskalaisen koraalivirsikirjan (1569) välityksellä. Muutamien keskieurooppalaisten koraalien juuret taas ovat yllättäen saattaneet ilmetä böömiläisiksi.
 

 

Neljäs 1600-luvun alkupuolen suomalainen koraalikokoelma sisältyy Vöyrin kirkonarkiston käsikirjoitukseen Liber Olaui Laurentij (viim. 1585) myöhemmin liitettynä koraaliosana (fol. 81-109). Koraalikokoelman oletetaan valmistuneen vuoteen 1646 mennessä, ja kirjoittaja lienee ollut takakannen sisäsivulle nimensä jättänyt Gustavus Gabrielis Gammal. Hän oli papinpoika Vöyristä, opiskeli 1640-luvulla Turun akatemiassa ja toimi Vöyrin kappalaisena, sittemmin kirkkoherrana l684-86, jolloin kuoli. Kokoelma on laajin tuon ajan säilyneistä ja sisältää yli 180 sävelmää. Valitettavasti se on melko huonokuntoinen ja koraalit vaikeasti luettavissa. Kokoelman alun 98 virrellä on samoja sävelmiä kuin aikaisemmin mainituissa, mutta virsijärjestys poikkeaa niistä samoin kuin suomalaisista virsikirjoista. Numerot 99-183 näyttävät myöhemmin lisätyiltä. Niiden samoin kuin toisen ilmeisen lisäyksen (numerot 184-196) järjestys seuraa Kangasala 1624:ää. Sävelmämuodoissa on vain merkityksettömiä poikkeamia. Tekstiin O Herre Gudh som all ting skoop (hymni Lucis creator optime; Olavus Petrin ruotsinnos 1536) liittyvä sävelmä on Gammal-lähteessä kokonaisena. Kangasala 1624 (fol. 11r) ainoastaan viittaa viimeistään 1300-luvulta peräisin olevaan hymnisävelmään, kun taas LTI sisältää lisäksi katkelman sävelmän alusta. Kokoelman muiden kolmen hymnisävelmän tavoin se on kirjoitettu perinteisellä koraalinotaatiolla. Kyseisen tekstin suomennos O Herra Jumala qui caicki woith esiintyy ilman sävelmää Tammelan kirkonarkistossa säilyneessä ns. Magnus Andreaen antifonariumissa (HYK Cö I 9).
 

Käsikirjoitus sisältää myös kaksi muista mainituista kokoelmista puuttuvaa koraalia: In dulci jubilo ja Wendt aff thin wrede (tekstin Aufer immensam käännös Uppsalan virsikirjan 1616 mukaisesti). Kokoelmassa on myös sävelmiä joihinkin ruotsalaisiin teksteihin, joita ei tunneta varhaisemmista lähteistä kuin Sigfridus Aronus Forsiuksen oletetusta (kadonneesta) virsikirjasta 1608 (eri julkaisu kuin saman vuoden 11 koraalia sisältävä). Kyseisistä sävelmistä mainittakoon Wijdh the elfwer af Babylon sekä Lofsiunger Herran, jotka sisältyvät myös NP-kokoelmaan.

Käsikirjoituksessa on lisäksi koraalien joukkoon sijoitettuna hautajaisresponsorio I ståft och sand och swarta muld, joka on Kangasala 1624:ssa ja LTI:ssä liturgisten laulujen joukossa. Kyseinen laulu on mukana Uppsalassa 1620 painetussa Liber cantus -kokoelmassa sekä Rudbeckin Enchiridion-virsikirjassa (1622), mutta suomennos Mustan mullan tuhwan, tomun liitettiin suomalaiseen virsikirjaan vasta 1701. Ennen koraaliosastoa (fol. 78v) esiintyy myös 10-säkeistöinen sävelmätön teksti Christi pijna betenckiom wij (painettu 1642), joka on Jaakko Finnon virren Christuxen pijna muistacam (nyt julkaistavan edition nro 115 ) käännös.
 

 

Mitä ilmeisimmin 1600-luvun jälkipuoliskolta ovat peräisin "koululaulukirjat", jotka on liitetty mahdollisten kirjoittajiensa nimiin: Zachris Colliander (45 lehteä, n. 120 sävelmää), Henricus Malm (40 lehteä, 82 sävelmää) ja Thomas Sackelius (100 lehteä, n. 40 sävelmää). Kaikissa on ruotsinkielisten ohella myös suomenkielisiä tekstejä. Virsien järjestys vaikuttaa satunnaisesti syntyneeltä. Yleisesti käytetyn perusaineiston lisäksi mukana on useita 1600-luvun myöhempien virsikirjojen virsiin liittyneitä sävelmiä, osa niistä aikaisemmissa suomalaisissa lähteissä tuntemattomia vanhempia koraaleja.
 

 

1500-luvun ruotsalaisia ja saksalaisia virsisävelmiä sisältävistä 1600-luvun alkupuolen pohjoismaisista käsikirjoituksista ovat Suomessa kootut osoittautuneet kaikkein laajimmiksi. Tässä esitellyt kokoelmat ovat konkreettisia todistuskappaleita siitä, että Ruotsin kirkon itäisillä eli Suomen puoleisilla seurakunnilla on 1600-luvun alussa ollut käytössään runsas, monipuolinen ja osittain itsenäinen virsisävelmistö. Käsikirjoitukset sisältävät lähes 50 sellaista sävelmää, joita ei ole saman ajan ruotsalaisissa lähteissä, ja ovat välittäneet ne myöhempien suomalaisten koraalikokoelmien käyttömateriaaliksi. Niinpä painetun Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja -kokoelman (1702) 249 sävelmää sisältävät noin 150 käsikirjoituksissa esiintyvää koraalia. Kyseiset lähteet muodostavat 1600-luvun alun suomalaista jumalanpalvelusta ja seurakuntalaulua valaisevan liturgisen muistomerkin. Samalla ne todistavat siitä sävelmähistoriallisesta kehityskaudesta, jona usea maallinen keskieurooppalainen kansansävelmä oli vakiinnuttamassa asemaansa tuolloisen Ruotsin valtakunnallisen kirkkolaitoksen virsisävelmistössä, siis pohjoismaisena koraalina.
 

 

Edellä mainituista koraalikäsikirjoituksista kaksi, Kangasala 1624 ja LTI, on jo aikaisemmin ilmestynyt näköispainoksena (1976 ja 1977), sarjana Monumenta Hymnologica Fennica. Kirjapainossa sattuneen vahingon vuoksi kyseisiä julkaisuja on ollut saatavissa ainoastaan muutamia kappaleita.

Suomen 1600-luvun koraalihistoriaa valottavat myös kaksi tuolloin painettua kokoelmaa, jotka nekin ovat ilmestyneet näköispainoksina. Vanhin 1600-luvun Ruotsin ja Suomen painetuista koraalilähteistä on suomalaissyntyisen kuninkaallisen astronomin ja Tammisaaren kirkkoherrana 1624 kuolleen Sigfridus Aronus Forsiuksen 11 koraalin vihkonen vuodelta 1608. Forsius (lyhennys lisänimestä Helsingforsius) lienee kyseisenä vuonna julkaissut laajennetun laitoksen vuoden 1602 virsikirjasta Een Liten Psalmbok. Tämä tunnettiin 1970-luvulle saakka vain vuoden 1614 täydennetyn laitoksen ainoasta, vajaasta kappaleesta. Tukholmassa samana vuonna painettu koraalivihko Någhra Nyia Psalmers/ Loff sångers och Andelighe wijsors Thoner sisältyy Wolfenbüttelin Herzog-August-Bibliothek -kirjaston neljän ruotsinkielisen kirjan nidokseen. Näköispainos on julkaistu 1973.

Toinen saman ajan lähde on suomalaisten sotilaspappina Riiassa toimineen Carolus Pictoriuksen vuonna 1622 julkaisema neljän virren kokoelma IV. Suloista ja lohdullista kijtos ja rucous weisu. Se sai samana vuonna vielä yhden lisävirren Pictoriuksen ruotsista suomentaman hartauskirjan liitteenä. Pictoriuksen kokoelman ainoa tunnettu kappale on Kansalliskirjastossa. Se on sekä vanhin suomenkielinen arkkiveisujulkaisu ja muutamien tekstiensä vanhin lähde että samalla myös vanhin suomeksi painettu koraalikokoelma ja muutamien koraalien vanhin tunnettu lähde koko silloisessa Ruotsissa. Näköispainos on julkaistu 1975.
 

 

Nuottikäsikirjoitus, Loimijoen (Loimaan maaseurakunnan) kirkonarkisto, Turun maakunta-arkisto,
    kopio: Åbo Akademi, institutionen för praktisk teologi
Nuottikäsikirjoitus, Kangasalan kirkonarkisto (A VI 3),
    kopiot: Kansalliskirjasto (HYK): Mf/ms 17, AA IV 76)
Liber Templi Ilmolensis, nuottikäsikirjoitus, Kansalliskirjasto (HYK): C III 36
Notae Psalmorum, nuottikäsikirjoitus, Kansalliskirjasto (HYK): C III 14
Gustavus Gabrielis Gammalin nuottikäsikirjoitus, Vöyrin kirkonarkisto,
    kopio: Kansalliskirjasto (HYK): Mf/ms 15

Kurvinen, P. J. I. 1929, Suomen virsirunouden alkuvaiheet v:een 1640. Helsinki.
Schalin, Olav D. 1946, 1947, Kulthistoriska studier till belysande av reformationens
    genomförande i Finland, I. Diss. Helsingfors 1946. II, Helsingfors 1947.
Lagercrantz, Ingeborg 1948, 1954, Lutherska kyrkovisor i finländska musikhandskrifter från 1500-
    och 1600-talen. Diss. Del I: Jul och påsk, Helsingfors 1948. Del II : Helge Torsdag, Pingst,
    Helga Trefaldighet. Helsingfors 1952 (1954).
Bohlin, Folke 1967. Olaus Ericis Sångbok. En handskriven liber cantus i Gamla Uppsala kyrko-
    arkiv. (Facsimile & introductio.) Uppsala.
Haapalainen, T. I. 1973, S. A. Forsius' koralhäfte och dess melodier. (Facsimile & introductio.) Åbo.
    1974, 1975, Carolus Pictoriuksen suomenkieliset virret v:lta 1622 ja niiden sävelmät. (Facsimile & introductio.)
    Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
    1976a, Kangasala 1624. (Facsimile & introductio.) Monumenta Hymnologica Fennica I. Tampere.
    1976b, Die Choralhandschrift von Kangasala aus dem Jahre 1624. Die Melodien und ihre Herkunft. Diss. Åbo
    1977, Liber Templi Ilmolensis. (Facsimile & introductio.) Monumenta Hymnologica Fennica II. Tampere.
Lyster, Jens 1974-76, En liten Psalmbok - en svensk 1600-talstradition. Hymnologiske Meddelelser
    4/1974, 2-3/1975, 1/1976.
Lempiäinen, Pentti 1988. Jaakko Finnon Virsikirja (1583). (Facsimile & introductio.) Mänttä:
    Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Göransson, Harald 1992, Koralpsalmboken 1697. Studier i svensk koralhistoria. Diss. Göteborg.

Zahn, Johannes 1889-1893: Die Melodien der deutschen evangelischen Kirchenlieder. I-VI.
    Gütersloh. (Facsimile: Georg Olms Verlagsbuchhandlung, Hildesheim 1963.)
DKL (1993-): Das deutsche Kirchenlied. Kritische Gesamtausgabe der Melodien. Band 1 (Teil 1-3,
    Registerband): Die Melodien bis 1570. Band 2 (Teil 1-2): Die Melodien 1571-1580.
    Kassel: Bärenreiter Verlag.