|
Erityistä
Miten säveltäisin alkusoiton virteen 13?
Sävelmä on tyyliltään keveän laulullinen. Klassiset keinovarat kuten koraalifugetta saattaisivat näin ollen kuulostaa "päälleliimatuilta". Virren esittelyyn olisikin hyvä löytää uusi ilme.
Koska sävelmä on lyhyt, se on luontevaa esitellä kokonaan. Lapsenomaisen koruton melodia ei kaipaa kovinkaan työstettyä käsittelyä; alkusoiton atmosfääri voidaankin luoda itse sävelmää ympäröivien valmistelun, välikkeiden ja codan ratkaisuin. Nelisäkeisen sävelmän muoto on oikeastaan vain kaksiosainen, sillä sen kaksi säeparia liittävät toisen ja neljännen säkeen kiinteästi ensimmäiseen ja kolmanteen. Näin välikkeitäkään ei alkusoiton muotoon oikeastaan mahdu yhtä enempää. Valitaan siis seuraava kokonaismuoto:
JOHDANTO - 1. säepari - VÄLIKE - 2. säepari - PÄÄTÖS
Muotorakenne ei kaaviona näytä sittenkään poikkeavan esimerkiksi barokin aikaisesta. Olennaista onkin nyt löytää uusi ilme itse sävelkudokseen. Siihen voidaan pyrkiä seuraavin keinoin:
1) Johdannon, välikkeen ja päätöksen melodiset aiheet eivät saisi olla suoria lainauksia sävelmästä, vaikka voivatkin viitata siihen. Valitaan sävelmästä johdettu aihe (sävelmän kohotahtisuudesta huolimatta välikeaihe saa olla iskulla alkava, jotta muoto "rauhoittuu"):
2) Harmonisina ratkaisuina tuodaan kolmisointujen rinnalle niiden käännökset sekä neli- ja viisisoinnut ja toisaalta harvennetaan sointurytmiä:
3) Klassisen imitaatiotekniikan sijaan rakennetaan koko ajan "täyteläinen" satsi, jolloin kontrapunktin sijaan harmoniat ja värit ovat korostetusti esillä. Äänten lukumääräkin saa vaihdella, koska väri on nyt olennaisempaa kuin polyfonia.
Kokonaismuoto on "vapauksista" huolimatta tarkoin harkittu. Välikkeet ovat suhteessa 1:1 sävelmän käsittelyyn paitsi päätöksessä, joka lyhenee puoleen. Johdannon toisto välikkeenä rakentaa yhtenäisyyttä, mutta pienet erot harmoniapohjassa ja kudoksen päätöksessä vievät muotoa eteenpäin. Tässä ehdotus alkusoitoksi:
|
