|
Bachin kantaatit
Bachin varhaisissa kantaateissa on myös muihin adventin pyhiin kuin ensimmäiseen adventtisunnuntaihin sävellettyjä kantaatteja. Weimarissa vuonna 1715 sävelletty Bereitet die Wege (BWV 132) ei ehkä myöhemmin saanut uusintaeityksiä, sillä Leipzigissä, jossa Bach palveli vuodesta 1723 aina kuolemaansa asti vuoteen 1750, kantaatteja ei laulettu paastonaikaan, eikä Bach ilmeisesti muokannut tätä teosta johonkin muuhun kirkkovuoden aikaan sopivaksi.
Meillä teos kuuluisi oikeastaan kolmanteen adventtiin, johon aiemmin tälle pyhälle osoitettu evankeliumiteksti Joh. 1: 19 - 28 siirtyi viimeisessä käsikirjauudistuksessa. Toisaalta sen loppupuolisko (osat 4 - 6) sopii sisällöltään myös neljänteen adventtiin.
Kantaatti on miehitykseltään pieni. Neljän solistin tehtävien lisäksi edes kuoron päätöskoraalista ei ole varmuutta, ja orkesterin jousistoa värittää vain oboe. Salomon Franckin muodostama kantaattiteksti päättyy kuitenkin viittaukseen virren 256 viimeisestä säkeistöstä.
Jos teoksen osia 4-6 esitetään erillisinä, olisi mahdollista supistaa esityskoneisto minimissään siten, että urkujen lisäksi tarvitaan vain alttosolisti ja sooloviulisti. Tällöin alton resitatiivin (Ich will, mein Gott) pitkät jousisoitinten soinnut soitettaisiin uruilla. Alton aariaan (Christi Glieder, ach bedenket) liittyisi sooloviulun taidokas obligato. Päätöskoraalin - jollaiseksi on yleensä lainattu kantaatin n:o 96 vastaavaa koraalia, nyt vain A-duuriin transponoituna - alttosolisti ja sooloviulisti voisivat urkujen tuella esittää vaikkapa duettona niin, että viulu huolehtisi koraalisävelmästä eli sopraanosta ja alttosolisti laulaisi omaa stemmaansa eli kuoron alton äänen. Tällaisessa duettoversiossa toonikasointuun päättyvien kadenssien alton kvintit voitaisiin laulaa kvarttia ylempää eli viulun toonikaa kaksintaen.
|
