|
Erityistä
Saksan- tai ruotsinkielisen suorasanaisen tekstin kääntäminen laulettavaksi suomenkieliseksi onnistuu harvoin luontevasti. Virsien kohdalla on toisin, kun tekstien mitat ovat yhtäläiset ja yhteisiä virsiä on paljon. Koraalisovitusten tekstien pulmat ovat harvoin myöskään ilmaisun retoriikkaan liittyviä, jos hallitsevana elementtinä on säkeistö säkeistöltä toistuva koraalisävelmä.
Hyvä sävelmä on monesti saanut kantaakseen useammankin virsitekstin. Näin myös adventtivirren 7 sävelmä toistuu suomalaisessa virsikirjassa neljän muun virren yhteydessä. Teksteistä vanhin ei olekaan virren 7 adventtiruno, vaan 1500-luvulta peräisin oleva Von Gott will ich nicht lassen (=virsi 293). Juuri tähän virteen Heinrich Schütz sävelsi yhden koraalikonsertoistaan (SWV 366). Vaikka Schützin konsertto on läpisävelletty jokaisen säkeistön saadessa oman asunsa, on aivan mahdollista lainata konserton päätösosaa virren Valmistu, Herran kansa päätössäkeistön musiikiksi. Jos virren alkupuoli olisikin laulettu jo alkuvirtenä, sen neljäs säkeistö voitaisiin varata kuoron ja soitinten päätösmusiikiksi.
Vain säkeistön lopussa on suomenkielisen tekstin "sinulle armoisin" sijoittamisessa on meneteltävä esimerkiksi seuraavan nuottinäytteen mukaisesti:
Esityskoneistoon tarvitaan basso continuon lisäksi kaksi diskanttisoitinta kuten nokkahuilut tai viulut, mutta urkuri voi tilanteen vaatiessa luontevasti soittaa koko säestyssatsin.
|
