Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

Hakusivulle
SHU
 
Virret
Psalmi
Tekstit
Evankeliumi
Erityistä
 
Kuoro
Soolo
Urut
 
Bachin kantaatit

Kirkkovuosi soi

3. adventtisunnuntai

Bachin kantaatit

Bachin kantaatti Ärgre dich, o Seele, nicht (BWV 186a) on sävelletty Weimarissa vuonna 1716. Koska Bachin myöhemmässä virkapaikassa Leipzigissä kantaatteja ei esitetty paastonaikana. Bach laajensi ja uudisti kantaatin seitsemänteen kolminaisuudenpäivän jälkeiseen sunnuntaihin (nykyisin kahdeksas sunnuntai helluntaista) sopivaksi.

Alkuperäisessä asussaan kuoro aloitti ja päätti kantaatin. Ääriosien väliin sijoittui neljä aariaa. Myöhemmän version resitatiivit ankkuroivat kantaatin uuteen ympäristöönsä, joskin myös Salomon Franckin aariateksteistä kahteen tuli muutoksia: Basson aaria alkaa adventtiversiossa Bist du, der da kommen soll ja "kesäversiossa" Bist du, der mir helfen soll. Tenorin aariassa vastaavat vaihdokset ovat Mein Heiland lässt sich märken ja Messias lässt sich märken.

Alkukuoron tekstin alun (Ärgre dich, o Seele, nicht) viittaus 3. adventtisunnuntain evankeliumiin (Autuas se, joka ei minua torju) säilyi myös uudessa kirkkovuoden ympäristössä. Tekstiä olisikin ollut vaikea muuttaa ainakaan sisällöllisesti, sillä suuttumista tai loukkaantumista kuvaavan sanan ärger (nykyisessä raamatunkäännöksessä käytetään siis sanaa torjua) sisääntulo on kirjoitettu äärimmäisin dissonanssein:


 

Kantaatin alkuperäisversion päätöskoraalin nuotit ovat kadonneet. Uusi versio laajeni niin, että se esitettiin saarnan molemmin puolin. Kummatkin puoliskot päätti tällöin Paul Speratuksen virren säkeistö vuodelta 1523 (= virsi 262). Poikkeuksellisesti koraali ei ole yksinkertainen päätös, vaan sen kutakin säettä edeltää orkesterin välisoitto, ja kuoron kudos on tavanomaisen homofonisen sijaan rytmikkään imitoiva.