|
Bachin kantaatit
Kantaattia ei esitetty Leipzigissä paastonaikana. Weimarin vuosinaan nuori Bach sävelsi useita kantaatteja myös paastonajan sunnuntaille. Eräs näistä on palmusunnuntaille osoitettu Himmelskönig, sei willkommen (BWV 182), jota Bach sitten Leipzigissä esitti Marian ilmestyspäivänä.
Nimensä mukaisesti kantaatti julistaa taivaallisen Kuninkaan tuloa, ja sopii siis paitsi palmusunnuntaihin myös marianpäivään. Palmusunnuntain aiheparin, ensimmäisen adventin ulospäin suuntautuvan riemun sijaan Himmelskönig-kantaatti on kuitenkin enemmänkin mystinen. Sen soittimistoon kuuluu nokkahuilu, jousten kokoonpano painottuu matalalle (viulu, kaksi alttoviulua ja basso continuo) ja soolotehtävät on kirjoitettu altolle, tenorille ja bassolle.
Bachin varhaisten kantaattien tapaan teoksesta puuttuu vielä secco-resitatiivi, ja kuoron osuudet ovat painokkaat. Teos etenee seuraavasti:
- kantaatti alkaa soitinjohdannolla
- seuraa kuoron ja soittimien Himmelskönig…
- basson ariosomainen resitatiivi vakuuttaa Vapahtajan saapuvan Isän tahdon mukaisesti
- seuraa kolme aariaa, basso, altto ja tenori
- koraali Jesu, deine Passion laajana kuoron motettina
- päätöstutti, jonka tekstissä lauletaan lähtemisestä ilon Salemiin (Salem der Freuden); Bach-tutkija Alfred Dürrin mukaan kyseessä on Jerusalem, jonne Jeesus ratsasti, mutta samalla taivaallinen Jerusalem, jonne Vapahtaja meni edeltä valmistamaan sijaa.
|
