|
Bachin kantaatit
Pyhän Kolminaisuuden päivälle on säilynyt neljä Bachin kantaattia:
- O heiliges Geist- und Wasserbad (BWV 165)
- Es ist ein trotzig und verzagt Ding (BWV 176)
- Gelobet sei der Herr, mein Gott (BWV 129)
- Höchsterwünschtes Freudenfest (BWV 194)
BWV 165 on todennäköisesti sävelletty Weimarissa vuonna 1715. Tekstin runoilija on weimarilaiseen tapaan Salomon Franck, joka ei suoraan lainaa päivän evankeliumia, mutta viittaa siihen kantaatin joka osassa, sopraanon aariassa (kaste), basson resitatiivissa (syntiinlankeemus), alton aariassa (Jeesuksen armoliitto) ja vielä basson resitatiivissa ja tenorin aariassa (Jeesuksen viittaus Moosekseen, joka nosti käärmeen kepin päähän). Kantaatin ainut kuoro-osa on päätöskoraali (= vuoden 1938 suomalaisen virsikirjan virsi 532).
BWV 176 on keväältä 1725, jolloin Bach sävelsi useita Marianne von Zieglerin tekstejä. Kantaatti alkaa kuorofuugalla, tekstinään Jeremiaan kirjan jae: "Petollinen on ihmissydän…" (Jer: 17: 9)*. Alton resitatiivi tuo mukaan Nikodemoksen: "Nikodemus sich bei Tage nicht, bei Nacht zu Jesus wagt." Lyhyehkö kantaatti kulkee sopraanon aarian, basson resitatiivin ja alton aarian kautta kohti "valaistumista", ja päättyy kolmiyhteisen Jumalan ylistämiseen.
BWV 129 on koraalikantaatti, muttei tyypillisesti osin vapaasti runoiltu, vaan kokonaan Johann Oleariuksen virteen perustuva. Kantaatti on virtensä luonteen mukaisesti aito juhlakantaatti, jonka soittimistoon kuuluu myös kolme trumpettia ja patarummut. Bach on muodostanut myös päätöskoraalista tavallista juhlavamman kirjoittaen siihen samantyyliset välisoitot, kuin esim. jouluoratorion eräisiin koraaleihin.
Meillä kyseistä Johann Oleariuksen virttä lauletaan eri sävelmällä (ks. virsi 328), kuin mitä Bach kantaatissaan käyttää. Oleariuksen viidestä säkeistöstä on sitä paitsi suomennettu vain neljä, joten suomalaisen tekstin lainaaminen kantaatin käännökseksi onnistuu vain valikoiden. Kolminaisuusaiheisen virren toisen säkeistön, jossa ylistetään Kristuksen ihmiseksi tulemista, Bach on säveltänyt pelkästään continuon säestämäksi basson aariaksi. Se voidaan luontevasti irrottaa itsenäiseksi sooloaariaksi, jonka säestyssoittimeksi riittää minimissään urut.
BWV 194 on todennäköisesti alkuaan Köthenin hovissa sävelletty onnittelukantaatti, jonka Bach muunsi Leipzigissa liturgiseen käyttöön. Ennen Pyhän Kolminaisuuden päivän esitystä teos esitettiin hieman eri muodossa myös urkujenvihkimisjuhlan kantaattina. Kaksiosainen teos on huomattavasti muita päivän kantaatteja pidempi. On mahdollista, että sen alkupuoliskoa on esitetty itsenäisenä kantaattina.
* Lutherin saksannoksesta suomennettuna jae kuuluu: "Ihmissydän on (samalla) uhmakas ja arka." Näin jakeen valitseminen Nikodemoksesta kertovaan tekstikokonaisuuteen on ymmärrettävä; Nikodemoshan ei rohjennut mennä Jeesuksen luo päiväsaikaan vaan yöllä.
|
