|
Bachin kantaatit
Uudenvuodenpäivä oli säilyneiden kantaattien valossa tärkeä juhlapäivä Leipzigissa. Tälle päivälle sävelletyissä kantaateissa on toistuvasti mukana myös esirukous kaupungin, sen kirkkojen ja koulujen puolesta. Yksittäisten kantaattien lisäksi Bachin jouluoratorion neljäs kantaatti Fallt mit Danken, fallt mit Loben (BWV 248 / 4) kuuluu uudenvuodenpäivään.
BWV 190, Singet dem Herrn ein neues Lied on Bachin ensimmäiseltä Leipzigin palvelusvuodelta ja sävelletty uudenvuodenpäiväksi 1724. Kantaatin muokattu versio esitettiin vuonna 1730 Augsburgin tunnustuksen 200-vuotisjuhlassa. Tämä kaksoiskäyttö lienee aiheuttanut orkesterimateriaalin osittaisen katoamisen. Tänään tätä ylistyspsalmien 149 ja 150 ja Lutherin Te Deum -virren (virsi 320) yhdistelmällä alkavaa juhlakantaattia joudutaankin esittämään rekonstruoituna versiona. Kantaatti päättyy virsistä laajimpiin kuuluvan Johann Hermanin uudenvuodenvirren Jesu, nun sei gepreiset toiseen säkeistöön, Lass uns das Jahr vollbringen.
BWV 41, Jesu, nun sei gepreiset on koraalikantaatti, jonka pohjana on edellä mainittu Johann Hermanin virsi. Vain kolmisäkeistöisen mutta säkeistön mitaltaan laajinta virsisävelmien muotoa edustavan koraalin työstäminen on synnyttänyt yhden maesteettisimmista Bachin kantaattiavauksista. Aloituksen välisoittoaihe soi lyhennettynä myös päätöskoraalissa. Ääriosien väliin sijoittuu sooloäänten kaksi aariaa ja kaksi resitatiivia, jotka tuovat mukaan virren toisen säkeistön sisällön.
BWV 16, Herr Gott, dich loben wir alkaa Lutherin Te Deum -virren (virren 320) alkusäkeillä. Basson resitatiivia So stimmen wir seuraa poikkeuksellinen aariaratkaisu: kuoron Lasst uns jauchtzen (riemuitkaamme!) avaa ja päättää osan, jossa bassosolisti laulaa välitaitteet. Alton resitatiivia seuraa tenorin aaria Gebliebter Jesu, joka on kuin suvanto ennen päätöskoraalia. Aarian soolosoittimena on matala oboe da caccia tai sen sijaan alttoviulumainen violetta.
BWV 171, Gott, wie dein Name alkaa psalmilainauksella: "Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi…" (Ps. 48: 11). Tämän musiikin Bach siirsi myöhemmin H-mollimessun Credo-osan tekstiin Patrem omnipotentem. Tenorin aaria lainaa toista psalmitekstiä, jossa viitataan Herran nimen kunniaan. Alton resitatiivi kohdistaa sitten laulunsa Jeesukselle: "Du süsser Jesu-Name du". Sopraanon aariassa puolestaan lauletaan, että Jessus-nimen tulisi olla ensimmäinen sana uutena vuotenani ja kaikua suussani aina loppuun asti.
Basson resitatiivissa muistutetaan Jeesuksen lupauksesta: "Bittet nur in meinem Namen…" (pyytäkää minun nimessäni), joten kun myös päätöskoraali, jälleen Johann Hermanin Lass uns das Jahr vollbringen ylistää toisessa säkeessään Jeesuksen nimeä (zu Lob dem Namen dein), on kantaatin tekstin runoilija ja kokoaja Picander (Christian Henrici) tuonut päivän evankeliumin sanoman Jeesus-nimestä kantaatin jokaiseen osaan.
BWV 137, Lobe den Herren on sävelletty 13. sunnuntaihin helluntaista, mutta meillä sen pohjana oleva virsi 329 on ehdotettu uudenvuodenpäivän ja 15. sunnuntain helluntaista päivän virreksi. Kantaatti on viisiosainen virren säkeistömäärän mukaisesti. Teoksen ääriosat laulaa kuoro, ja kolme välisäkeistöä on muokattu alton, sopraanon ja basson duon sekä tenorin aarioiksi. Alttoaarian Bach julkaisi myös urkukoraalina kuuden koraalin Schübler-kokoelmassa nimellä Kommst du nun, Jesu, vom Himmel herunter. Kantaatti on mahdollista luontevasti suomentaa ja laulaa virren 329 tekstin mukaisena. Mielenkiintoista on, että tällä sävelmällä lauletaan juuri suomeksikin ilmestyneessä Ruotsin kirkon virsikirjassa myös tanskalaisen N. F. S. Grundtvigin jouluvirttä Kaikukaa, kellot. Sen tekstiä lainaamalla kyseisestä Bachin kantaatista voitaisiin muodostaa myös joulukantaatti!
|
