Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Yksityiomistuksessa

• Thulé, Bror Axel 1903
• 1 äänikerta, 1 sormio ja liitejalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Yksityisen omistajan koulu-urut ovat vuodelta 1903. Bror Axel Thulé rakensi ne Rauman lyseoon, josta ne talon tultua puretuksi siirtyivät Erkki Tallilan kautta nykyiselle omistajalleen. Urkuihin on lisätty puhallin ja liitejalkio. Soitin tuotiin Poriin vuonna 1990.

Ulkoasu ja tekniikkaa

Urkujen alaosassa on yksilaskoksinen varastopalje. Sen alla olleet kaksi syöttöpaljetta ja myös polkimet on puhaltimen lisäämisen yhteydessä poistettu ja tila käytetty verhosäädintä ja liitejalkion välityskoneistoa varten. Pillit seisovat erillisillä pillitukeilla, ja ilma johdetaan niihin kondukteilla ilmalaatikosta, joka on rakennettu koskettimiston ja koppelimekanismien alapuolelle. Koko koneisto toimii mekaanisesti.

Urkujen kaappi on verraten korkea, ja sen etuseinän yläosassa on vaakasuora, sisäänpäin saranoitu luukku, jota on mahdollista avata polvipaisuttimella. Urkukaappi on ollut alun perin ruskeaksi petsattu ja lakattu, mutta ilmeisesti liitajalkion lisäämisen yhteydessä se on maalattu valkoiseksi.

Alimman oktaavin pillit ovat puuta ja ne on sijoitettu urkukaapin takaseinälle. Puupillit soivat sisäänpäin, joten takaseinä on umpinainen. Metallipillit ovat mensuuriltaan kapeita, minkä vuoksi urkujen ääni on sävyltään hiljaisempi ja heleämpi, kuin koulu-uruissa yleensä.

Musiikillisia ominaisuuksia

Urkujen sointivärivaihtelut pohjautuvat ylä- ja alapuolisiin oktaavikoppeleihin sekä pieneen paisutusmahdollisuuteen. Tämän yksilön käyttömahdollisuuksia on pyritty lisäämään liitejalkion avulla.

 Dispositio