Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Lasse Hämekoski

• Thulé, Bror Axel 1900
• 1 äänikerta, 1 sormio, ei jalkiota
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Bror Axel Thulé rakensi vuonna 1900 koulu-urut Valkeakosken kansakouluun, jossa niitä käytettiin sotien jälkeiseen aikaan saakka. Urkuja oltiin jo siirtämässä kaatopaikalle, kun Lasse Hämekoski tarjoutui ostamaan ne. Hänen mukanaan ne tulivat Ikaalisiin.

Ulkoasu ja tekniikka

Urkujen tummanruskean kaapin on nykyinen omistaja siistinyt ja lakannut. Etuseinän yläosassa on kolme peiliä, ja polvipaisutin avaa kaapin kattolevyä. Urkuihin on lisätty puhallin, ja polkimet on korvattu kiinteällä levyllä.

Koneisto on mekaaninen, ja ilmalaatikko on vain venttiilirivi, josta ilma menee pilleihin kondukteja myöten. Kaikki pillit soivat eteenpäin, minkä vuoksi niiden järjestys poikkeaa useimmista vertaisistaan. Apulaitteisiin kuuluvat polvipaisuttimen lisäksi mekaaniset ylä- ja alaoktaavikoppelit. Koskettimistossa on selluloidipäällys ja yläkoskettimien yläpinnassa on eebenpuuviilu.

Musiikillisia ominaisuuksia

Urkujen ainoa äänikerta on Principal 8’. Se soi melko voimakkaasti, mikä lienee syynä siihen, että keskialan pillit on varustettu rullaparroilla. Näin syntyy vaikutelma viuluäänikerrasta. Koppeleitten avulla uruista löytyy sointisävyjä, jollaisten aikaan saaminen muilla keinoin on mahdotonta.

 Dispositio