Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Tottijärven museo

• Thulé, Bror Axel 1896
• 2 äänikertaa, 2 sormiota ja liitejalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Bror Axel Thulé rakensi Tottijärven puiseen pitkäkirkkoon vuonna 1896 pienet urut, joita käytettiin uusien, hieman isompien urkujen tuloon saakka 1964. Vanha soitin varastoitiin kirkon lähellä olevaan museoon, ja se on säilynyt käytännössä muuttamattomana, jos kohta hieman vaurioituneena.

Ulkoasu

Neliseinäiseen kaappiin rakennetut urut sijaitsivat kirkon parvella. Soittopöytä on rakennettu urkujen vasempaan sivuseinään ja polkijan työpiste on vastakkaisella puolella.

Nelijakoisen julkisivun keskellä on kaksi keskenään yhtä korkeaa pyörökaarikenttää, joita yhdistää tasapääte ja sen yläpuolinen segmentti. Molemmilla sivuilla on suorakulmaiset kentät. Kaappi on kokonaan valkoinen. Soittopöytä on muotoiltu 1890-luvun keskivaiheen tavanomaisen käytännön pohjalta.

Tekniikkaa

Uruissa on yksi ilmalaatikko, jossa on oma venttiilirivi kummankin sormion ainoalle äänikerralle. Soittokoneisto on mekaaninen, ja hallintakoneistoa ei tarvita. Urkukaapin alaosassa on varastopalje, johon ilmaa syöttävät sen alapinnassa olevat kaksi kiilan muotoista syöttöpaljetta. Liitejalkion yläpuolisista polkimista kaksi on urkujen ilmansyöttöä varten.

Ensimmäisellä sormiolla on kapeamensuurinen Geigenprincipal, ja toisella sormiolla on viuluäänikerta. Pehmeämpiä sävyjä edustavat huiluäänikerrat puuttuvat kokonaan. Pillit ovat kärsineet varastoinnin aikana vaurioita.

 Dispositio

Lisätietoja

Markku Mäkinen, Tottijärven vanhat urut, Organum 4/1997.