Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Vanhan pappilan aitta

• Thulé, Bror Axel 1884
• 2 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Bror Axel Thulé rakensi vuonna 1884 urut Oulun Lukkari-Urkurikoululle, josta ne koulun toiminnan päätyttyä vuonna 1893 myytiin Ylikiimingin seurakunnalle. Niitä soitettiin Ylikiimingin kirkossa vuoteen 1944 saakka, jolloin hankittiin isommat urut. Thulé-urkua säilytetään vanhan pappilan aitassa. Urkujen yläosa on aitan mataluuden vuoksi alaosan vieressä.

Tämä soitin antaa tietoa Bror Axel Thulén varhaiskauden pienten urkujen rakenteesta. Samalla se kertoo siitä, millaista soitinta tulevat lukkarit käyttivät opetellessaan urkujen soittamista.

Ulkoasu ja tekniikka

Urkujen alaosa sisältää kaikki toiminnalliset laitteet. Palkeet ovat alimmaisina. Niihin kuuluu vastalaskospalje varastona ja sen alla kaksi syöttöpaljetta. Viimeksi mainittuja käytellään liitejalkion yläpuolella olevilla koppelipolkimia muistuttavilla polkimilla. Soitinta purkamatta on vaikea päätellä, miten ilmansyöttö on järjestetty silloin, kun urkuri haluaa soittaa myös jalkiolla. Sormiokoskettimisto on päällystetty norsunluulla ja eebenpulla, ja sen yläpuolella on kaksi metallista sorvattua rekisteritappia. Kaksiäänikertainen, listelaatikkotyyppinen ilmalaatikko on koskettimiston takana.

Julkisivu on yksinkertainen kehys, jonka aukko on peitetty säteettäin rypytetyllä vihreällä kankaalla. Keskellä on kankaasta muotoiltu ruusuke. Urkujen vankka kaappi on koristeltu yksinkertaisin listoituksin, ja ootrattu vaalean tammen väriin.

Uruissa on ollut kaksi metallista äänikertaa, joilla on yhteinen, puusta tehty basso. Puupillit ovat kutakuinkin kaikki jäljellä, mutta metallipillit ovat hävinneet.

Dispositio