Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Turku (Varsinais-Suomi)

Sibeliusmuseo no 157

  • Gästrin, Anders 1880
  • 2 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
  • mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Uudenkaarlepyyn urkuri, Andreas Gästrin rakensi nämä poikkeuksellisen näköiset kotiurut vuonna 1880. Urkujen palaset löytyivät vuonna 1936 Uudenkaarlepyyn vanhainkoti ’De gamlas hemistä’, ja vielä samana vuonna ne tuotiin Sibeliusmuseoon, jossa soitin koottiin niin tarkkaan hahmolleen kuin mahdollista.

Ulkoasu

Gästrinin urkujen julkisivun yläosa on hämmästyttävän tarkka kopio Upsalan tuomiokirkon Cahman-uruista vuodelta 1731. Gästrinillä on mahdollisesti ollut mallina piirros, jonka Abr. Hülphers julkaisi 1773 painetun urkuinventaarionsa liitteenä. Vaikka malli on ollut suurimpia pohjoismaisia urkufasadeita, Gästrinin urkujen solakka alaosa tekee kokonaisuuden varsin luontevan näköiseksi. Julkisivupillit ovat puusta tehtyjä kuvia, ja niiden ympärillä on myöhäisbarokilta näyttäviä koristeita. Alaosan etuseinää koristavat suuri lyyra ja sen yläpuolella olevat lehtiaiheet. Valkoisissa uruissa on kullanväriset koristeet.

Tekniikkaa

Uruissa on kaksi sormiota ja jalkio. Sormiokoskettimet on päällystetty luulla ja mustaksi värjätyllä lehtipuulla. Ääniala on kapeahko, neljä oktaavia. Vain oktaavin mittaisen jalkion koskettimet ovat lusikan muotoisia.

Urkukaapin alaosa muodostaa sellaisenaan varastopalkeen, jonka takaseinässä on yksi syöttöpalje. Sitä varten on poljin jalkiokoskettimien oikealla puolella. Ilmalaatikot sijaitsevat päällekkäin. Ensimmäisen sormion laatikko on koskettimistojen takana ja toisen sormion sitä ylempänä. Alempaan laatikkoon on kaksivartisista koskettimista vippavälitys, ylempään työntötangot. Ilmalaatikot ovat yksinkertaisia venttiilirivejä, sillä kummallakin sormiolla on vain yksi puusta tehty äänikerta.

Kahdessa rekisteritapissa on ainutlaatuinen hammastankovälitys, jonka tarkoituksesta on vaikea saada selvää. Koppeleita ei ilmeisesti ole lainkaan. Kaikki välitykset jalkiokoskettimista ovat hävinneet, jos sellaisia on koskaan ollutkaan.

Kaikki pillit näyttävät olleen puuta. Tavanomaisesti rakennettujen pillien lisäksi joukossa on muutamia kahdesta osasta liimattuja, koverrettuja ja pyöreiksi muotoiltuja pillejä.

 

   Dispositio

I sormio C-c3

II sormio C-c3

Jalkio C-H

yksi äänikerta

yksi äänikerta

liitejalkio (ei tietoa)

koppelit (ei tietoa)