Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Yksityisomistuksessa

• Lindholm, Alfred 1875
• 3 äänikertaa, 1 sormio, ei jalkiota
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Alfred Lindholm rakensi Sundin kanttoriksi tultuaan itselleen kolmiäänikertaiset, yksisormioiset kotiurut 1870-luvulla. Osa soittimen pilleistä on hävinnyt tulipalon yhteydessä 1930-luvulla, mutta muilta osiltaan soitin on säilynyt, tosin nyt jo soittokunnottomana. Urkujen yksinkertainen ja luonteva konstruktio todistaa tekijänsä taidosta suunnittelijana ja rakentajana.

Ulkoasu ja tekniikkaa

Urkukaappi jakaantuu koskettimiston yläpuolelta ala- ja yläosaan. Edellisessä ovat urkujen kaikki toiminnalliset osat, jälkimmäinen on pillistön suoja. Urkukaapin yläosan etupuoli muodostuu kahdesta avattavasta kehyksestä, joihin on pingotettu laskostettu kangas. Kaapin etukulmat on pyöristetty, ja kaapin yläreunaa kiertää keelattu lista. Kaappi on ootrattu tummanruskeaksi.

Alinna ovat palkeet: kiilan muotoinen varastopalje, ja sen pohjassa syöttöpalje urkurin oikean jalan läheisyyteen sijoitettuine polkimineen. Varastopalkeesta johtaa puinen kanava ilmalaatikkoon, joka on listetyyppinen, kromaattisesti jaettu, kolmen äänikerran laatikko.

Koskettimisto on kaksivartinen, ja siitä johtaa hajotusvipasto ilmalaatikon takareunalla oleviin venttiileihin. Koskettimiston molemmilla puolilla on kaksi rekisteritappia, joissa ei ole koskaan ollut nimiä. Kolmesta tapista jatkuu välitys listeisiin.

Kaikki pillit on tehty siististi ja taidokkaasti puusta. Uruissa on ollut normaalikorkuinen Gedackt sekä kaksi avointa äänikertaa.

 Dispositio

Lisätietoa

Eva-Helena Hansen, Åländska Orgelbyggare och Orglarna de skapat, MuK tutkintoon kuuluva kirjallinen työ, Sibelius-Akatemia 1993