|
Bachin kantaatit
24. sunnuntaille helluntaista on säilynyt kolme Bachin kantaattia:
- Nur jedem das Seine (BWV 163)
- Wohl dem, der sich auf seinen Gott (BWV 139)
- Falsche Welt, dir trau ich nicht (BWV 52)
BWV 163 on sävelletty marraskuussa 1715 Weimarissa hovirunoilija Salomon Franckin tekstiin. Vaikka päivän evankeliumia keisarille kuuluvasta ja Jumalalle kuuluvasta ei lainata suoraan, se on esillä kantaatin kaikissa osissa. Kantaattiteksti ikään kuin kiteyttää kunkin osansa alkusanoissa jonkin evankeliumista kumpuavan ajatuksen:
- tenorian aaria Nur jedem das Seine (jokaiselle omansa)
- basson aaria Du bist, mein Gott, der Geber aller Gaben (kaikki on sittenkin Jumalalta saatua lahjaa)
- basson aaria Lass mein Herz die Münze sein (olkoon sydämeni kolikko, joka kuuluu Jeesukselle)
- sopraanon ja alton duettoresitatiivi Ich wollte dir, o Gott, das Herze gerne geben! (Sinulle, Jumalani, tahtoisin antaa sydämeni)
- alton aaria Nimm mich mir und gib mich dir (ota minut itseltäni ja anna Sinulle!)
- päätöskoraali Für auch mein Herz und Sinn virren Wo soll ich fliehen hin (vuoden 1938 virsikirjan nro 379) päätössäkeistö "Ah, sydän irroita synnistä kaikesta".
Kantaatin musiikin polttopiste on basson aaria, jonka satsi on eksoottinen matalien äänten kvartetto; bassosolistia säestää kahden sellon ja basso continuon kudos.
BWV 139 on vuodelta 1724. Se on koraalikantaatti, joka pohjautuu samannimiseen Johann Christoph Ruben virteen vuodelta 1692 (sävelmä meillä virressä 605).
BWV 52 on vuodelta 1726 ja miehitykseltään päätöskoraalia lukuunottamatta sopraanon soolokantaatti. Teos, jonka soittimistoon kuuluu jousten lisäksi kaksi käyrätorvea ja kolme oboeta, on kaksijakoinen: alkupuoli, laajaa soitinsinfoniaa (= 1. brandenburgilaiskonserton avausosa) seuraavat resitatiivi ja aaria valittavat maailman pahuudesta, mutta toinen resitatiivin ja aarian pari muistuttaa toistuvasti Jumalan hyvyydestä ja uskollisuudesta (Gott ist getreu!). Niinpä kantaatti päättyy luottavasti koraaliin In dich hab ich gehoffet, Herr.
|
