|
Bachin kantaatit
21. sunnuntaille helluntaista on säilynyt kolme Bachin kantaattia:
- Ach, ich sehe, itzt, da ich zur Hochzeit gehe (BWV 162)
- Schmücke dich, o liebe Seele (BWV 180)
- Ich geh und suche mit Verlangen (BWV 49)
Kantaatit liittyvät päivän evankeliumiin, jossa Jeesus kertoo vertauksen taivasten valtakunnasta ja kuninkaan pojan häistä.
BWV 162 on sävelletty vuonna 1716 Weimarissa hovirunoilija Salomon Franckin tekstiin. Runoilija painottaa ihmisen huolta siitä, onko hän kelvollinen häävieras. Basson avausaaria on dramaattinen: olenko matkalla hääjuhliin, kun en osaa erottaa taivaallista kirkkautta ja helvetin loimotusta toisistaan!
Basson aariaa seuraa tenorin resitatiivi, jossa laulaja tuskailee olevansa kiintynyt tähän maailmaan. Sopraanon aariassa ja alton resitatiivissa pyydetään, että Jeesus antaisi oikeat häävaatteet. Alton ja tenorin duetossa tästä saadaan toivo, ja päätöskoraalissa rohjetaan jo laulaa valkovaatteista ja kultakruunusta.
BWV 180 on Bachin toiselta Leipzigin palvelusvuodelta 1724. Sananmukaisesti koristautumiseen kehottava, Karitsan häihin pukeutumiseen rohkaiseva virsi Schmücke dich on tämän koraalikantaatin pohjana. Virren sävelmä, joka lienee Johann Crügerin, on lempeä kuin syksyinen aurinko:
Johann Franckin yhtä ihanan runon 1. ja 9. säkeistö ovat kantaatin avauksena ja päätöksenä, ja vielä virren 4. säkeistö on sopraanon resitatiivin jatkeena, nyt sävelmältään kauniisti koristeltuna. Sitä edeltävä tenorin aaria (Ermuntre dich, dein Heiland klopft) viittaa raamatunkohtaan "minä seison ovella ja kolkutan" (Ilm. 3: 20), ja seuraavat alton resitatiivi, sopraanon aaria ja basson resitatiivi lainaavat muiden virsisäkeistöjen sanomaa ehtoollisen salaisuudesta, Jeesuksesta elämän aurinkona ja Jumalan uskollisesta rakkaudesta.
Virsi Schmücke dich on ehtoollisvirsi, mutta se sopii hyvin päivän evankeliumin kertomukseen kuninkaan pojan häistä. Johann Franckin runo päättyy pyyntöön: "Lass mich...ein gast im Himmel werden." Ehtoollisvieraan rukous on, että hän saisi olla vieraana myös taivaallisissa hääjuhlissa.
Virren kaksi säkeistöä on julkaistu Johann Crügerin oman kuorosatsin yhteydessä Samppa P. Asunnan suomennoksena Fazerin kokoelmassa Cantionale II; ks. lisää erityistä-sivulta!
BWV 49 on vuodelta 1726 ja rakenteeltaan dialogi, jossa Kristus (basso) ja hänen morsiamensa (sopraano) keskustelevat. Kantaatin teksti sisältää runsaasti Raamatun sitaatteja mm. Laulujen laulusta ja Johanneksen ilmestyksestä, ja se päättyy koraaliduettoon, jonka tekstipohjana on virren 43 päätössäkeistö: "Oi, kuinka olen iloinen…" Bach lainaa kantaatin alkusoitoksi ilmeisesti Köthenissä säveltämänsä soitinkonserton kolmannen osan. Soolosoitin on nyt urut. Urkujen obligato värittää myös päätöskoraalia.
|
