|
Bachin kantaatit
19. sunnuntaille helluntaista on säilynyt kaksi Bachin kantaattia:
- Herr Christ, der einge Gottessohn (BWV 96)
- Gott soll allein mein Herze haben (BWV 169)
Molemmat kantaatit liittyvät päivän evankeliumin opetukseen Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta, vaikka ne eivät suoraan lainaa päivän tekstiä.
BWV 96 on Bachin toiselta Leipzigin palvelusvuodelta 1724. Se on siten koraalikantaatti, joka pohjautuu ensimmäiseksi evankeliseksi Kristus-virreksi kutsuttuun Elisabeth Kreuzigerin virteen (virsi 256) vuodelta 1524. Virren aloitus ja päätös ovat sellaisenaan kantaatin alkukuoron ja päätöskoraalin pohjana, ja koraalikantaattien tapaan virren välisäkeistöt on vapaasti muokattu kantaatin muiden osien tekstiksi, alton resitatiiviksi, tenorin aariaksi, sopraanon resitatiiviksi ja basson aariaksi. Kun virren ensimmäisessä säkeistössä lauletaan Kristuksesta kirkkaana aamutähtenä, Bach on lisännyt orkesterin soittimistoon piccolonokkahuilun.
BWV 169 on vuodelta 1726. Sen tuntematon runoilija toistaa mottomaisesti kantaatin otsikkotekstiä "Gott soll allein mein Herze haben", jolla viitataan päivän evankeliumissa lainattuihin Jeesuksen sanoihin: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi…"
Päätöskoraalia lukuunottamatta kantaatti on alton soolokantaatti. Kuten monissa vuoden 1726 kantaateissa Bach lainaa osan musiikista aiemmasta soitinkonsertosta. Niinpä teos alkaa laajahkolla soitinsinfonialla, jonka solistina soittavat nyt urut. Urkujen obligato on mukana myös kahdessa aariassa. Päätöskoraalina on kolmas säkeistö Martti Lutherin virrestä Nun bitten wir den Heiligen Geist (virsi 446: 3).
|
