|
Alku Piae Cantiones -laulusta Ramus virens olivarum
Pyhän Henrikin muistopäivää voidaan viettää 19.1.
Pelastushistoriallisen kirkkovuoden eli ns. Herran vuoden juhlien rinnalle kehittyi jo varhain kirkollisten muistopäivien kalenteri (sanctorale). Sen yhteydessä muisteltiin Raamatun ja kirkon historian henkilöitä sekä merkittäviksi koettuja tapahtumia.
Uskonpuhdistus karsi suurimman osan muistopäiväkalenteriin sisältyvistä pyhimysjuhlista. Kirkon historian merkkihenkilöiden muistelemista ei kuitenkaan tyystin hylätty. Augsburgin tunnustus lausuu tästä: "Me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan." Apostolien ja evankelistojen päivät säilyivät kirkollisessa kalenterissamme vuoteen 1772. Pyhimysjuhlista merkittävin oli Pyhän Henrikin muistopäivä. Senkin viettäminen jatkui vielä uskonpuhdistuksen jälkeen.
Piispa Henrik kärsi marttyyrikuoleman perimätiedon mukaan Köyliössä v. 1156. Keskiajalla hänen muistokseen vietettiin kahta juhlaa: kuolinpäivää 20.1., nykyisin 19.1. ("talvi-Heikki"), ja pyhäinjäännösten Turkuun siirtämistä (translaatio) 18.6. ("kesä-Heikki").
(Lähde: Suomen ev.lut. kirkon Evankeliumikirja)
|
