Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kuivaniemen museo

• Kangasalan Urkutehdas 1916
• 1 äänikerta, 1 sormio, ei jalkiota
• pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Kangasalan urkutehtaan arkistossa on kirje, jonka välityksellä Oulun tuomiokirkon urkuri O.T. Leander (1865-1938) otti syksyllä 1915 yhteyttä Martti Tulenheimoon tilatakseen kotiurut. Kirjeestä käy ilmi, että hän toimi välittäjänä - Leander möi muitakin soittimia - mutta lopullisen vastaanottajan nimi ei tule ilmi. Kauppaa pohdittiin useassa kirjeessä. Soitin valmistui alkuvuodesta 1916 ja viimeisimmässä kirjeessään Leander kertoo olevansa toimitukseen tyytyväinen. Urut myytiin vuonna 1921 Kuivaniemen kirkkoon, josta ne tuotiin paikalliseen museoon, kun kirkkoon hankittiin suuremmat urut 1974.

Valanki kertoo kirjassaan, että Kuivaniemen urut olisi rakennettu rouva Raakille Ouluun. Rakennusvuosi olisi ollut 1891, mikä ei kuitenkaan sovi yhteen urkujen tekniikan kanssa. Urkujen koskettimiston yläpuolella on Kangasalan Urkutehtaan nimi ja opusnumero 269. Kyseinen numero kuuluu Urkutehtaan arkistossa olevan opusvihkosen mukaan Pihlajaveden uruille, joiden kilvesä puolestaan on numero 270. Mainitut numerot olivat ajankohtaisia vuonna 1916, mutta vihkonen ei tunne Kuivaniemen nyt jo soittokunnottoman soittimen vastaanottajaa.

Ulkoasu ja tekniikkaa

Urut ovat Kuivaniemen museorakennuksen päätyhuoneessa. Ne on rakennettu yksinkertaiseen, kehysrakenteiseen kaappiin, jonka etuseinän alaosassa on koskettimisto, koppelivipat ja alimpina polkimet. Yläosassa on kaksi avattavaa luukkua. Kaapin pintakäsittelynä on ollut alun perin jalopuuootraus, mutta nyt se on valkoinen.

Uruissa on yksi äänikerta, Principal 8’, joka on aina auki. Ylä- ja alaoktaavikoppelit ovat kytkettävissä päälle kahdella rekisterivipalla. Koppeleitten avulla voi rekisteröidä erilaisia sointivärejä, ja polvipaisuttimella on äänenvoimaa mahdollista vaihdella. Suuren oktaavin pillit ovat puuta kaapin takaseinällä, ja pienestä c:stä alkavat metallipillit ulottuvat koppelin vuoksi aina neliviivaiseen f:ään saakka. Pillijako on kokoaskelinen, suuret ovat keskellä.

 Dispositio

Lisätietoja

Erkki Valanki, Suomen urut ja niiden rakentajat, Helsinki 1977, sivu 201.