Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kirkko

• Kangasalan Urkutehdas 1912
• 13 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Luvian kirkon suunnitteli Josef Stenbäck, ja se rakennettiin paikkakunnan punagraniitista vuonna 1910. Erivartisen ristikirkon päädyssä on korkea, kaksinivelinen torni, jonka muurien yläreuna on hammastettu, kreneloitu. Urut tähän kirkkoon rakensi Kangasalan Urkutehdas (om. Martti Tulenheimo) vuonna 1912. Urut rakennettiin kirkon oikeanpuoleiselle sivuparvelle. Vuonna 1957 soitinta korjattiin ja samalla se siirrettiin pääoven yläpuoliselle parvelle. Vuonna 2001 urut väistyivät toisten tieltä: soitin purettiin ja varastoitiin kirkon kellarissa olevaan huoneeseen.

Ulkoasu

Urkujen julkisivu ilmentää Bror Axel Thulén aikana alkanutta suunnittelua. Pilarit ja palkit on korvattu keskenään samanlaisilla vaaka- ja pystypiiruilla, joiden muodostamiin ruutuihin fasadipillit on sijoitettu. Fasadissa on viisi erillistä kenttää, joista keskimmäinen on saanut kolmiohuipun. Kaikkien muiden kenttien pillit ulottuvat vaakasuoran listan yläpuolelle ja seisovat vapaina.

Tekniikkaa

Urkujen ilmalaatikot ovat tyypiltään Bror Axel Thulén kehittämiä. Koneisto on pneumaattinen ja soittopöytä oli aluksi urkujen sivulla. Pääparvelle siirron yhteydessä soittopöytä sai paikkansa urkujen edestä. Urkujen viimeisin dispositio on syntynyt vuoden 1957 korjauksen yhteydessä.

 Dispositio

Lisätietoja

Erkki Valanki, Suomen urut ja niiden rakentajat. Helsinki 1977