SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA Suomen urkuhistoria Urkujenrakentajia
Turku (Varsinais-Suomi)Sibeliusmuseo no 314 - Walcker, E.F. & co 1910
- 6 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
- pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta
Richard Faltinilla oli kaksi kotiurkua, joista tämä E.F. Walckerin vuonna 1910 valmistama soitin (rakentajansa opus 1568) on myöhäisempi. Faltinin perikunta möi soittimen vuonna 1919 Kouvolan seurakunnalle, joka käytti urkuja luterilaiseksi muutetussa, entisessä ortodoksisessa varuskuntakirkossa. Sibeliusmuseo osti urut kokoelmiinsa vuonna 1963.
Urut ovat säilyneet muuttamattomina lukuun ottamatta puhaltimen lisäämistä. Fyysiseltä kooltaan ne ovat kotiuruiksi suuret.
Ulkoasu
Urut on rakennettu yhteen suureen tammikaappiin, josta takaseinä ja katto puuttuvat. Fasadi muodostuu kolmesta tasakorkeasta pillikentästä, joiden kaikki pillit ovat soivia. Välittömästi fasadin takana ovat paisutusluukut, jotka sulkevat urkujen koko pillistön paisutuskaappiin. Urkuja on koristeltu veistetyin köynnöksin ja medaljongein. Etukulmat on pyöristetty.
Tekniikkaa
Sormioäänikerrat on sijoitettu yhdelle ilmalaatikolle, joka on nuottilaudan korkeudella. Diskantin pienimmät pillit on tosin nostettu omalla laatikollaan urkukaapin oikeaan yläkulmaan. Jalkion 16’ äänikerran suuri oktaavi on saanut sijansa kaapin vasemmasta reunasta. Ilmalaatikot ovat Walckerin tavanomaisia äänikertakanavalaatikoita, joihin lukuisten siirtojen vuoksi on liitetty suuri määrä pneumatiikkaputkea. Suuret pillit ovat puuta, ja pienemmät urkumetallia.
Ilmalaatikon alla on kaksi päällekkäistä, yhteen kytkettyä varastopaljetta, jotka on yhdistetty kahdella laskoskanavalla. Alemman alla on kaksi syöttöpaljetta, ja puhallin on liitetty toiseen näistä.
Etuseinässä on kiinteä, tavanomaisesti muotoiltu soittopöytä penkkeineen. Koskettimistot on päällystetty selluloidilla ja eebenpuulla. Rekisterikoskettimet ovat kaksoiskaarisia vippoja, joiden väri on erilainen sen mukaan mihin osastoon kyseinen äänikerta kuuluu.
Musiikillisia ominaisuuksia
Urkujen kosketus on koskettimien vastapainojen vuoksi tukevahko. Sointi on Walckerille tyypillisesti laulava, ei kovin voimakas. Kokonaissointi on tasapainoinen, mutta lukuisat siirrot on otettava kahden sormion rekisteröinneissä huomioon.
Dispositio
I sormio C-g3 | II sormio C-g3 | Jalkio C-f1 |
Geigen Prinzipal 8’ | - Flöte 8’ | - Subbass 16’ |
Concert Flöte 8’ | - Fugara 8’ | - Choral Bass 4’ |
Dulciana 8’ | - Dolce 8’ | |
Traversflöte 4’ | Voix Celeste 8’ | |
| - Flauto dolce 4’ | |
| | |
| | |
II. z. P. | | |
I. z. P. | | |
II. z. I | | |
Sub II. z. I | | |
Super II. z. I | | |
Tutti | | |
|