in english

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Angelniemen kirkko

• Zachariassen, Jens Alexander 1898
• 6 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Angelniemen 1774 valmistuneen kirkon on rakentanut Matti Åkerblom. Puisen jyrkkäkattoisen pitkäkirkon sivuilla ovat asehuone ja sakaristo, ja kirkon länsipäässä on sipulikattoinen kellotapuli. Lautaholvi kattaa kirkkoa sisältä.

Jens Alexander Zachariassen rakensi Angelniemen kirkkoon kuusiäänikertaiset urut vuonna 1898. Pneumatiikka oli tuolloin ollut käytössä jo varsin pitkään, mutta nämä urut saivat mekaanisen koneiston. Urkuihin on lisätty puhallin, muilta osin ne ovat säilyneet muutoksitta.

Ulkoasu

Urut sijaitsevat kirkon länsipään parvella ja niitä soitetaan sivussa olevasta soittopöydästä. Rakenne on yksinkertainen: urkukaapissa alimpina ovat palkeet, sitten koneisto ja ilmalaatikko, ja sen päällä pillit.

Julkisivu jakaantuu kolmeen pyörökaariseen kenttään, joista keskimmäinen on jaettu kahdeksi erilliseksi kaarikentäksi. Keskiosa on matalampi ja pienempi kuin reunaosat, mikä on harvinaista. Keskiosan huipussa on risti ja reunaosissa hammaslistat. Urkukaapin seinät ovat kehysrakenteisia; kaapissa on takaseinä, mutta ei kattoa. Julkisivupillit ovat suurelta osalta soivia. On ilmeistä, että Zachariassenin urkurakentamolla on käytetty 1800-luvulla yleisiä mallikirjoja tämän julkisivun muotoilussa, sillä se poikkeaa selvästi rakentajansa yleisestä linjasta. Yksiselitteistä mallia ei tosin ole löytynyt.

Tekniikkaa

Ilmalaatikko on äänikertakanavatyyppiä, ja se toimii pneumaattisesti. Soittopöytä on urkujen vasemmassa sivuseinässä, ja siihen kuuluu kaksi selluloidilla ja eebenpuulla päällystettyä sormiota sekä jalkio. Suuret, puusta sorvatut rekisteritapit ovat sormioitten yläpuolella samassa järjestyksessä kuin äänikerrat ilmalaatikolla. Sekä soittokoneisto että hallinta toimivat mekaanisesti.

Varastopalje on vastalaskostyyppiä, ja sen alapinnalla on kaksi syöttöpaljetta, joita käytetään urkujen oikeassa päässä olevalla käsivivulla.

Musiikillisia ominaisuuksia

Kosketus on kevyt, eikä siinä ole listelaatikolle tyypillistä kynnystä. Urut soivat korkeasta ilmanpaineesta huolimatta pehmeästi ja laulavasti. Niissä ei ole enää sitä intensiteettiä ja kirpeyttä, mikä leimaa Zachariassenin 1870- ja 1880-lukujen soittimien sointia

Zachariassen rakensi kolmet kuusiäänikertaiset, kaksisormioiset urut. Angelniemen ohella Velkuan ja Kökarin urut ovat säilyneet. Dispositiota on ajateltava yhtenä kokonaisuutena, joka on jaettu soitettavaksi kahdelta sormiolta. Uruissa on kaikki tarpeellinen rakennusajankohdan liturgisen musiikin soittamiseen.

 Dispositio

Lisätietoja

Pentti Pelto, Kaksi suomalaista urkuperinnettä (diss.), Vammala 1994.