Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kirkko

• Thulé, Bror Axel 1892
• 11 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Askolan kirkko on rakennettu Matti Åkergrenin johdolla yli-intendentinvirastossa 1797 laadittujen piirustusten mukaan. Tasavartinen, sisäviisteinen ristikirkko valmistui 1799, ja sen sisäpuoli on katettu laakeilla puuholveilla. Bror Axel Thulé rakensi kirkkoon vuonna 1892 kaksisormioiset urut, joihin vuonna 1961 uusittiin paljelaitteisto ja vaihdettiin kaksi äänikertaa.

Askolan käyttökuntoiset urut ovat merkittävä esimerkki aikansa keskikokoisesta kirkkosoittimesta, jossa kaikki tuon ajan liturgisessa soitossa tarvittavat ominaisuudet ovat mukana.

Ulkoasu

Urut sijaitsevat pääoven yläpuolisella, melko matalalla parvella. Sijoittelu on peräkkäinen. Fasadin takana on toisen sormion, sitten ensimmäisen, ja takimmaisena jalkion ilmalaatikko. Koska kieliäänikerrat puuttuvat, uruissa ei ole niitä varten viritystilaa. Pillistö huolletaan sivuseinistä avautuvien luukkujen kautta.

Julkisivu jakaantuu viiteen kenttään, joista keskimmäinen, pyörökaarinen on suurin. Siinä on tasainen pääte, jota matala kolmio täydentää. Reunakentissä on kolmiopäätteet. Väliin jää tila pienille parikentille. Suoraviivaiset pilasterit rajaavat ja korostavat suuria kenttiä. Kaikki fasadipillit ovat mykkiä ja koristeet on kullattu.

Tekniikkaa

Urkujen ilmalaatikot ovat rakentajansa patenttilaatikoita. Ensimmäinen sellainen tuli Hämeenkyrön urkuihin. Askolan urkujen patenttilaatikot toimivat muilta osin mekaanisesti, mutta äänikertaventtiilit aukeavat pneumaattisella työpalkeella. Soittopöytä on urkujen edessä ja soittaja istuu kirkkoon päin. Pöytä on pieni, siro ja jalkiokoskettimistoakin kapeampi. Mekaaninen koneisto kulkee soittopöydän alta urkuihin. Fasadin alla sormioitten koneistot kääntyvät ylöspäin, hajoavat säteettäisesti ilmalaatikoiden etureunaan, ja kääntyvät vaakasuorassa suunnassa laatikoitten sisään. Jalkion välitys menee vaakasuorassa urkukaapin takaosaan ja jatkaa säteettäin ilmalaatikon reunaan. Samantyyppinen koneisto on ainakin Luopioisten uruissa.

Hallinnan mekaaninen välitys kulkee soittokoneiston rinnalla ja jatkaa rekisterilaatikon sisällä aina äänikertaventtiilien vekseleihin saakka.

Vuoden 1961 korjauksen yhteydessä urut on siirretty taaksepäin ja niistä on poistettu takaseinä. Urkuihin asennettiin puhallin, joka syöttää uutta, pientä vastalaskospaljetta, josta ilma johdetaan pahviputkia myöten ilmalaatikkoon. Rekisterikanavassa on yksi alkuperäinen tasaaja.

Ensimmäisen pneumaattisen koneiston Thulé oli rakentanut vuonna 1885, mutta uutuus otettiin käyttöön vähitellen. Askolan urut ovat yksi välivaiheen esimerkki tästä innovaatiotoiminnasta.

Musiikillisia ominaisuuksia

Patenttilaatikon läpi kulkee vetolanka, joka avaa soittoventtiilit hieman eri aikaan. Tämä konstruktio tekee kosketuksesta kevyen ja pehmeän tuntuisen. Äänikertakoskettimet ovat pyöreitä painikkeita, jotka lukittuvat aukiasentoon ja sulkeutuvat pienellä työntävällä liikkeellä. Niiden käytön helppous on aikanaan ollut merkittävä uudistus vedettäviin ja pitkäliikkeisiin tappeihin tottuneille urkureille.

Pillit ovat rakentajansa tavanomaista tyyppiä. Ne ovat huolellista ja tarkkaa käsityötä, ja äänitys on tasaista ja vähäeleistä. Sointi on levollinen ja laulava.

Ensimmäisen sormion dispositio on ajalleen tyypillinen. Siinä on neljän principalin lisäksi kaksi tukittua äänikertaa, jotka leventävät ja pehmentävät sointia. Toisella sormiolla oli alun perin kolme normaalikorkuista äänikertaa (Dubbelflöjt, Viola di Gamba, Geig.principal), mutta vuonna 1961 niistä kaksi korvattiin uusilla. Jalkiossa on vain välttämättömin varustus, kaksi äänikertaa. Kieliäänikerrat puuttuvat kokonaan.

  Dispositio