Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kirkko

• Zachariassen, Jens Alexander 1879
• 16 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Pohjois-Karjalan ensimmäiset kirkkourut hankittiin Liperin kirkkoon, joka on rakennettu G.T. Chiewitzin suunnitelmien mukaan 1858. Oman aikansa näkökulmasta Liperin urut olivat keskimääräistä isommat. Vuosien mittaan urkuja on muuteltu vain vähän, eivätkä muutokset ole vaikuttaneet alkuperäiseen sointiin tai soitettavuuteen merkittävästi.

Julkisivu ja rakenne

Uusgoottilaisen kirkon länsiparvelle sijoitettujen Zachariassen-urkujen julkisivussa on viisi kenttää. Suurimmassa, tasapäätteisessä keskikentässä on yhdeksän pilliä, ja kentän yllä on lyyra- ja ristikoristeet. Tasapäätteisten laitakenttien yläosia koristaa puolipyöreä simpukka, joka on Zachariassenin uruissa varsin yleinen koristeaihe. Mainittujen kenttien väliin jäävät pikkukentät on jaettu kahtia. Kaikki kentät ovat pilliryhmien osalta symmetrisiä, ja kussakin on viisi pilliä.

Fasadin puolivälissä olevan profiililistan yläpuolella oleva koristekaista on harvinainen. Fasadin alaosa on korkea, mutta kokonaisuutena julkisivu jää verraten matalaksi. Tilaa olisi ollut korkeammallekin.

Urkujen tärkeät osat on sijoitettu ajalle ja rakentajalle tyypillisesti peräkkäin. Fasadin takana on sormioitten yhteinen ilmalaatikko, sitten viritystila ja sen takana jalkion ilmalaatikko. Takimmaisena oli alun perin kolme kuutiopaljetta, mutta ne on korvattu 1950-luvulla puhaltimen lisäämisen yhteydessä pienellä laskospalkeella. Urkukaappi muodostuu fasadin ohella vain sivuseinistä, jotka ulottuvat kirkon takaseinään saakka. Kaappi kapenee jalkion ilmalaatikon ja palkeitten kohdalla, ja polkijaa varten on takavasemmalla oma syvennys.

Tekniikkaa

Ilmalaatikot ovat listelaatikoita, joiden rakenteet noudattavat Zachariassenin kypsän ajan – 1880-luvun – rakennustapaa. Pillit on sijoitettu ilmalaatikolle kokoaskelittain niin, että suurimmat pillit ovat keskellä. Äänikerrat ovat laatikolla pituusjärjestyksessä, suurimmat fasadin puolella, joten huolto on viritystilan puolelta helppoa. Laatikoitten kanavakerros on varsin matala, minkä vuoksi suurimpien äänikertayhdistelmien matalimmat äänet kärsivät ilmanpuutteesta.

Kuutiopalkeita on yhdistänyt pääkanava, josta omat kanavat erkanivat suoraan ilmalaatikoihin. Puhaltimesta tuleva ilma on johdettu palkeen kautta tähän pääkanavaan. Sormiolaatikon kanavissa on tasaajat pehmentämässä sointutoistojen aiheuttamia huojahteluja. Urkujen koko rakenne on ankaran symmetrinen myös näkymättömissä olevien elementtien osalta.

Koneisto on rakennettu puusta melko tukevin rakentein ja vankoin mitoin. Soittokoneiston laakereissa on huopaa, joka pehmentää kosketusta ja tekee koneiston äänettömäksi. Vaikka koneiston osat liikkuvat herkästi, on nopeitten kuvioitten soittaminen vähemmän luonteenomaista, koska koneiston massa on varsin suuri.

Soittopöytä on urkujen edessä, ja soittaja istuu kasvot kirkkoon päin. Sormioitten molemmin puolin sijoitettujen rekisteritappien liike on pitkä. Forte-polkimet on konstruoitu niin, että lisäävän polkimen avulla soittaja voi saada yhdellä polkaisulla voimakkaan rekisteröinnin päälle, ja vastaavasti poistavalla polkimella pois päältä. Tämä on kiinteitten yhdistelmien alkumuoto, jota Zachariassen käytti lähes kaikissa mekaanisissa uruissaan.

Musiikillisia ominaisuuksia

Liperin urut on rakennettu tietoisesti koraalisoittoa varten. Siihen niiden ominaisuudet ovatkin erinomaiset. Sointi on kirkas ja selkeä, tukeva ja laulava. Urut tuntuvat soivan voimakkaasti, itse asiassa soitin onkin voimakasääninen. Mutta koska äänen voima keskittyy melko mataliin taajuuksiin, korva ottaa sen vastaan pehmeänä. Sointi viittaa saksalaiseen romantiikkaan, ja sitä leimaa arvokkuutta tuova etäisyys. Sointi vaikuttaa hieman viileältä siksi, että ilmanpaine näyttää olevan nykyisin hieman korkeampi kuin alunperin.

Jalkion pasuuna on voimakas ja mahtava. Se antaa hyvän pohjan, ja sillä on tärkeä merkitys urkujen soinnin suuruudelle. Pääsormion mixtur on täydennetty vuoden 1980 korjauksessa 2-4-kuoroiseksi, kun se alun perin on ollut pienempi ja matalampi. Uusittu Mixtur pyrkii tuomaan urkujen kokonaissointia lähemmäksi 1900-luvun loppupuolen urkuihannetta, mutta sulautuvuus on tästä kärsinyt.

Liturgisten tehtävien ohella Liperin uruilla voidaan soittaa varhaisen romantiikan musiikkia varsin laajasti. Toki muunlainenkin musiikki on mahdollista valikoiden.

 Urkujen dispositio

Lisätietoa

Pentti Pelto, Kaksi suomalaista urkuperinnettä (diss.). Sibelius-Akatemia. Vammala 1994.

Heli Turpela, Liperin urut, Pohjois-Karjalan ensimmäiset kirkkourut v.1879. MuM tutkintoon kuuluva tutkielma. Sibelius-Akatemia, Kuopion osasto. 2000.