Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Pyhämaan kirkko

• Zachariassen, Jens Alexander 1877
• 7 äänikertaa, 2 sormiota ja liitejalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Pyhämaan päätytornillinen harmaakivikirkko rakennettiin yli-intendentinvirastossa laadittujen piirustusten mukaan vuonna 1804. Sata vuotta myöhemmin tehty tornin huippu antaa kirkolle uusgoottilaista ilmettä. Kirkon pääoven yläpuolisella parvella on pienet, kaksisormioiset Zachariassen-urut. Pyhämaan urut ovat kouluesimerkki pienen ja pelkistetyn, mutta suurellisesti soivan kirkkosoittimen rakentamisesta. Uruissa on kaikki välttämätön yksinkertaisen liturgisen musiikin vaatimusten täyttämiseksi.

Urkuihin on lisätty puhallin, ja vuonna 1984 urut saivat kaksi jalkioäänikertaa. Ytimeltään soitin on säilynyt muuttamattomana. Pyhämaan urut ovat vanhimmat säilyneistä Zachariassen-uruista.

Ulkoasu

Urut on rakennettu lähes kiinni lehterin kaiteeseen, koska syvyystila parvella on vähäinen. Julkisivu on kolmikenttäinen. Keskellä on puolikaareen päättyvä symmetrinen pillikenttä, jota matalammat, tasapäätteiset kentät kehystävät. Fasadin yläreunaa kiertää hammastuksella koristettu kevyehkö lista, ja keskellä ylimpänä on koristeena risti. Osa fasadipilleistä kuuluu ensimmäisen sormion Principaliin.

Välittömästi fasadin takana on sormioitten yhteinen ilmalaatikko. Sitten on kapea huoltotila ja sen takana palkeet. Soittopöytä sijaitsee urkujen vasemmassa sivuseinässä, ja polkijan paikka on urkurin vasemmalla puolella.

Tekniikkaa

Sormioitten yhteinen ilmalaatikko on lamellirakenteinen listelaatikko, johon on rakennettu vaadittavat 108 äänikanavaa. Soittokoneisto toimii kahden vaakasuoran vellaston avulla. Rekisteritapit ovat vaakasuorassa rivissä toisen sormion yläpuolella, ja hallintakoneisto on hyvin lyhyt ja yksinkertainen, ulottuvathan listeitten päät lähelle nuottilautaa.

Uruissa on kaksi kuutiopaljetta, jotka ovat edelleen poljettavissa. Myöhemmin lisätty puhallin syöttää ilmaa toiseen kuutioon. Uruissa ei ole tasaajaa.

Musiikillisia ominaisuuksia

Urkujen pienuus tekee kosketuksesta melko kevyen. Dispositiota on ajateltava yhtenä kokonaisuutena; pieni äänikertamäärä on vain jaettu soitettavaksi kahdelta sormiolta. Voimakkaat äänikerrat ovat ensimmäisellä sormiolla, jolta esimerkiksi viuluäänikerta puuttuu kokonaan. Toinen sormio on varustettu hiljaisilla vaihtoehdoilla alkusoittojen ja säestysten tarpeisiin. Urkujen sointi on suuri ja tukeva.

Uruissa oli alun perin vain liitejalkio. Vuonna 1984 Jouko Pirkkanen rakensi jalkioon kombinoidun äänikertaparin Subbass-Gedackt, jonka pillit ovat peräisin vuodelta 1899. Lisääminen voitiin tehdä vanhoja rakenteita rikkomatta. Pillit sijaitsevat vapaina urkujen oikealla puolella.

Dispositio