Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kirkko

• Andersson, Frans 1866
• 7 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Ruotsalainen Frans Anderson rakensi vuonna 1866 seitsenäänikertaiset, yksisormioiset urut Lemlannin kirkkoon Ahvenanmaalle. Kun seurakunta hankki 1957 uudet, isommat urut, vanhat siirrettiin Sottungaan, jossa ne ovat edelleen säännöllisessä käytössä.

Urkujen dispositio poikkeaa alkuperäisestä, mutta muutoksen ajankohta enempää kuin tekijäkään eivät ole tiedossa. Vuonna 2001 Helmuth Gripentrog, Kalevi Mäkinen ja Hardo Kriisa korjasivat urut, ja rakensivat uuden trumpetin poistetun sijaan. Sottungan urut ovat ainoat Frans Andersonilta säilyneet kirkkourut Suomessa.

Ulkoasu

Urut ovat kirkon parvella aivan kaiteessa kiinni. Portaat parvelle nousevat urkujen takaa. Soittopöytä on väljähkön, kehysrakenteisen kaapin vasemmassa sivuseinässä. Oikean sivuseinän puolella on poljin sekä myös uusi puhallin. Urkukaapissa ovat alimmaisina palkeet, sitten soittokoneisto, ilmalaatikko ja laatikon päällä kaikki pillit.

Julkisivussa on kolme symmetristä, pyörökaarista, neljällä kasetoidulla pilarilla rajattua pillikenttää. Keskimmäinen kenttä päättyy kolmioaiheeseen, jota on korostettu hammaslistalla, kun taas laitimmaisissa kentissä on tasapääte. Fasadin yläosaa koristavat harppu ja neljä sorvattua maljakkoa. Urkukaapin takaseinässä on suuret ovet kaikenlaista huoltoa varten.

Tekniikkaa

Varastona on suuri vastalaskospalje, jonka alle on rakennettu yksi syöttöpalje. Puinen kanava johtaa ilmalaatikon venttiiliruumaan, eikä tasaajia ole käytetty. Ilmanpaine on varsin korkea, 78 mm vp.

Ilmalaatikko on vankka, pontattu listelaatikko, jonka venttiilijako on kokoaskelinen. Suurimmat pillit ovat keskellä. Ilmalaatikon alla on laatikon kokoinen, pääosin puurakenteinen vellasto. Laatikon alapinnassa on erilliset vipat virityskoskettimina.

Soittopöytä sisältää sormiokoskettimiston, liitejalkion sekä rekisteritapit. Viimeksi mainitut ovat samassa järjestyksessä kuin listeet, koska välitys toimii pystysuoralla vipalla tapista listeen päähän. Sormion oktaavikoppeli kytketään päälle urkurin oikean jalan läheisyydessä olevalla polkimella. Signeerauksena on soittopöydän nimilistassa metalli-intarsia, joka sisältää rakentajan ja hänen kotipaikkakuntansa nimet.

Musiikillisia ominaisuuksia

Soinnin runkona on normaalikorkuinen Principal. Sen täydennyksenä on huilu- ja myös viuluäänikerta. Äänivoimaa voidaan kasvattaa nelijalkaisilla äänikerroilla, isolla Bordunalla sekä lopulta kieliäänikerralla. Gamba on hiljainen ja pehmeä, ja jo mainittu huilu on kaksoishuulinen dubbelflöjt. Nelijalkainen huilu on bassossa tukittu, mutta diskantissa avoin. Puupillien poikkileikkaus on neliömäinen.

Sointi on heleä, romanttinen ja laulava, mutta bassojen varsin hiljainen sointi kiinnittää huomiota. Värikkäässä trumpetissa on uudet pillit.

  Nykyinen dispositio

Alkuperäinen dispositio