Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Virttaan kyläkirkko

• Tuntematon 1860
• 6 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Alastaron Virttaan kyläkirkko rakennettiin 1845 Karl Wettervikin johdolla. Kirkko on erivartinen ristikirkko ja sen länsisakarassa on pieni torni. Kirkon parvella on pienet, kauniit urut, joiden rakennushistoriaa ei kaikin osin tunneta. On olemassa mainintoja, että soitin olisi Walckerin tekemä, mutta mitään signeerauksia ei ole löytynyt. Virttaan kirkon käsin kirjoitettu historiikki kertoo lähdettä mainitsematta urkujen valmistuneen vuonna 1860.

Urut tulivat alun perin lahjoituksena Honkilahden kirkkoon vuonna 1908. Vuonna 1936 ne ostettiin Virttaalle. Urkujen kaappi on edustava ja rikkaasti koristeltu ja sen rakenteet kertovat taitavasta rakentajasta. Ulkoasussa on jälkiä menneisyydessä tehdyistä muutoksista ja korjauksista. Oy Kangasalan Urkutehdas Ab teki vuonna 1965 muutostyön, jossa urkujen koneistoa korjattiin ja kaksi äänikertaa vaihdettiin.

Ulkoasu ja tekniikkaa

Urkujen julkisivussa ei ole pillejä, vaan neljä kapeata kaistaa, joissa on läpiveistetyt lehdykkäkoristeet. Kaappi on punertavaksi värjättyä, lakattua tammea. On mahdollista, että urut on rakennettu yksityisiin tiloihin.

Urkujen pienikokoiset keilalaatikot voisivat aivan hyvin olla saksalaisen urkurakentamo Walckerin tekemiä. Soittopöytä on ollut aluksi urkujen oikeassa sivuseinässä; siellä on aukko koskettimistolle ja reiät muutamalle rekisteritapille. Siellä on myös poistetun polkimen rako sekä paikka palkeen asennon ilmaisimelle. Soitin on myöhemmin saanut uuden ja varsin suuren, kiinteän soittopöydän fasadiseinän alaosaan. Rekisteritapit on sijoitettu koskettimistojen molemmin puolin. Pillistössä on merkkejä muutoksista, jotka on tehty ennen vuoden 1965 korjausta.

Urkujen koneisto on mekaaninen, ja vellastot on sijoitettu ilmalaatikon sivuille, osittain sen yläpuolelle. Koneisto nousee vellaston ulkopuolta ylös, ja kääntyy vellojen kaksisuuntaisten armien kautta takaisin alas laatikon velloja kohden. Urkujen alaosassa on vastalaskoksinen varastopalje, ja sen alla syöttöpalje. Jalkion 16' äänikertaan kuuluu vain 12 pilliä, loput on otettu Gedaktista.

Musiikillisia ominaisuuksia

Virttaan urut ovat pienen tilan soitin. Vanhojen äänikertojen sointi on kamarimusiikkimaisen laulava, vaikkakin värikäs ja intensiivinen. Jalkion ainoa äänikerta on jatkuvasti avoinna. Samoin koppeli II-P on aina päällä. Nämä rajaavat rekisteröimistä mutta antanevat samalla viitteitä, että uruilla ehkä on soitettu homofonista musiikkia, esimerkiksi yleisön laulun säestyksiä, ehkä kevyempääkin soitantoa.

Dispositio