Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Liuksialan kappeli

• Thulé, Anders 1859
• 2 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Liuksialan kappelissa Kangasalla nykyisin olevat urut rakensi vuonna Anders Thulé vuonna 1859 ilmeisestikin Savitaipaleen kirkkoon, jossa niitä käytettiin vuoteen 1927 saakka. Liuksialan isäntä, kunnallisneuvos Jalmari Meurman osti urut, ja siirrätti ne pienen kivikappelin parvelle vuonna 1932. Urkujen yläosan takaseinästä löytyy harvinainen signeeraus. Seinälle liimatussa paperissa on teksti: ”Detta kammar Orgelwerk som består av 2ne stämmor, nämligen Gedacht 8 fot och Fleut amabile 4 fot, är förfärdigat av Orgelbyggaren Anders Thulé i Kangasala år 1859.”

Urkujen rakenne

Urkujen julkisivu muodostuu kahdesta rinnakkaisesta kehyksestä, joihin on pingotettu sileä kangas. Näiden yläpuolella on voimakkaasti profiloituja listoja ja niissä veistettyjä, reliefinomaisia koristeita. Kaappi on ootrattu vaalean tammen väriseksi.

Urkukaapin alaosa sisältää kaikki tekniset laitteet. Niistä alimpana on varastopalje yksine syöttöpalkeineen, jota urkuri itse tai avustaja voi käyttää. Palkeesta johtaa ilmakanava koskettimiston tasolla olevaan listelaatikkoon, jonka päällä urkujen molemmat äänikerrat ovat kromaattisessa järjestyksessä.

Koskettimisto on päällystetty norsunluulla ja ebenpuulla. Jalkio on täysmittainen, ja se voidaan yhdistää sormioon koppelipolkimen avulla. Toinen samanlainen poljin avaa nelijalkaisen äänikerran. Tämä varuste on ainutlaatuinen rakentajansa tunnetuissa kamariuruissa. Jalkio on useimmiten kiinteä liitejalkio ilman koppelia. Rekisteritapit ovat vedettäviä ja nimeämättömiä metallitappeja sormion kummallakin puolella.

Musiikillisia ominaisuuksia

Urkujen sointi on nimensä mukainen, kamarimusiikillinen. Normaalikorkuisen äänikerran basso on leveä ja kantava, ja oktaaviäänikerta antaa kirkkautta ja intensiteettiä. Kappelia käytetään jumalanpalveluksissa ja muissa tilaisuuksissa muutamia kertoja kesässä. Silloin urutkin ovat käytössä.

 Dispositio