Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

Hakusivulle
SHU
 
Virret
Psalmi
Tekstit
Evankeliumi
Erityistä
 
Kuoro
Soolo
Urut
 
Bachin kantaatit

Kirkkovuosi soi

13. sunnuntai helluntaista

Bachin kantaatit

13. sunnuntaille helluntaista on säilynyt kolme Bachin kantaattia:
- Lobe den Herrn, meine Seele (BWV 69a)
- Lobe den Herren, den mächtigen König der Ehren (BWV 137)
- Geist und Seele wird verwirret (BWV 35)

BWV 69a on Bachin ensimmäiseltä Leipzigin kesältä 1723. Tämän vuosikerran alkupuolen kantaateille tyypillisesti kuoro aloittaa painokkaalla motetilla, tekstinään psalmin 103 jae: "Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt." Trumpettien ja patarumpujen mukana olo tekee kantaatista suorastaan juhlamusiikkia, vaikka päivä ei varsinainen juhlapyhä olekaan. Myös sopraanon resitatiivi alkaa tutulla säkeellä: "Ach, dass ich tausend Zungen hätte!" (Tuhansin kielin…). Tenorin aariassa kehotetaan "kuuluttamaan hänen ihmetöitään" ja alton resitatiivi muistuttaa, kuinka Jumalan hyvä huolenpito on jatkunut nuoresta pitäen tähän asti. Suuni on tosin heikko ja kieleni kankea siitä kertomaan, mutta Jeesuksen sana "effata" saa minut ylistämään; "so wird mein Mund voll Dankens sein!

Basson aaria huipentuu sanoihin "Gott hat alles wohlgemacht!" Tämän jälkeen seuraa luonnollisesti eräs Bachin useimmin lainaamista koraaleista, Was Gott tut, das ist wohlgetan. Bach esitti tätä kantaattia useissa eri yhteyksissä Leipzigin vuosinaan.

BWV 137 on nimivirrestään sävelletty koraalikantaatti, mutta se ei kuulu vuoden 1724 koraalikantaattien sarjaan vaan täydensi tätä vuotta myöhemmin. Joachim Neanderin majesteettinen teksti on sellaisenaan, ilman lisiä, viisiosaisen kantaatin pohjana. Jälleen orkesteriin kuuluvat myös trumpetit ja padat.

Teoksen alkukuoron ja päätöskoraalin väliin sijoittuvat alton, sopraanon ja basson (duetto) sekä tenorin aariat. Alttoaarian Bach julkaisi myös urkukoraalina kuuden koraalin Schübler-kokoelmassa nimellä Kommst du nun, Jesu, vom Himmel herunter. Kantaatti sopii laulettavaksi kirkkovuoden muinakin aikoina ja ylipäätään kiitosaiheisina juhlapyhinä, ja se voidaan helposti laulaa suomeksikin virren 329 mukaan.

BWV 35 on sävelletty vuonna 1726, vaikka Georg Christian Lehmsin runo on jo vuodelta 1711. Tämä alton soolokantaatti sisältää myös todennäköisesti Köthenissä sävellettyä musiikkia, josta ovat peräisin teoksen avaava konsertto ja jälkipuoliskon avaussinfonia. Näissä molemmissa uruilla on solistinen tehtävä. Myös päätösaariassa (Ich wünste nur bei Gott zu leben) solistinen urkujen osuus on huipentamassa laajaa muotokaarta.