|
Bachin kantaatit
Laskiaissunnuntaille on säilynyt neljä Bachin kantaattia:
- Du wahrer Gott und Davids Sohn (BWV 23)
- Jesus nahm zu sich die Zwölfe (BWV 22)
- Herr Jesu Christ, wahr' Mensch und Gott (BWV 127)
- Siehet, wir gehn hinaus gen Jerusalem (BWV 159)
Kantaatit BWV 22 ja 23 liittynevät molemmat Bachin Leipzigin viran hakuun. Kantaatin Du wahrer Gott materiaali oli Bachilla ainakin osin valmiina jo Leipzigin kanttorin vaalin näytteisiin alkuvuodesta 1723 matkustaessaan. Myös kantaatin Jesus nahm zu sich partituuriin on lisätty kopistin huomautus, että tämä teos olisi "das Probestück". Teokset sopivat hyvin yhteen, ja Bach-tutkija Alfred Dürr arveleekin niiden molempien tulleen esitetyksi laskiaissunnuntain 1723 jumalanpalveluksessa, toisen ennen saarnaa ja toisen saarnan jälkeen. Molemmat kantaatit ovat suhteellisen lyhyitä, ja ne käsittelevät päivän evankeliumitekstin eri kohtia.
BWV 23:ssa on esillä Jeesukselta näkönsä saaneen miehen todistus. Kantaatti alkaa sopraanon ja alton duetolla, jossa vapaasti lainataan sokean miehen avunhuutoa: "Daavidin Poika, armahda minua!" Seuraava tenorin resitatiivi puolestaan pyytää, ettei Jeesus kulkisi ohi: "Gehe nicht vorüber!" Kuoro tulee mukaan teoksen loppupuoliskoon. Psalmista 145 lainattu kuoron kertosäe "Aller Augen warten, Herr" saa lomaansa tenorin ja basson dueton pyynnöt. Seuraava osa onkin jo kantaatin päätöskoraali, tällä kertaa kuitenkin laaja ja läpisävelletty kolmisäkeistöinen passiovirsi Christe, du Lamm Gottes. Se on tunnelmaltaan kuin passion kuoro-osa, ja Bach lainasikin sitä Johannes-passion ensimmäisen version päätökseksi vuonna 1725.
BWV 22 alkaa suoralla evankeliumin lainauksella, nyt tekstin alusta, jossa Jeesus kokoaa oppilaansa Jerusalemiin lähtöä varten. Kantaatti alkaa evankelistan sanoilla "Jeesus kutsui…", joita seuraa Jeesuksen sana: "Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet." Kantaatin aloitukseen kuuluu vielä kuoron laulama evankelistan kommentti: "Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään." Seuraavissa alton aariassa, basson resitatiivissa ja tenorin aariassa halutaan kuitenkin pyytää, että Jeesus ottaisi minutkin mukaansa Jerusalemiin! Kantaatin päätös on välisoitoin rikastettu kuoron koraali, virren 256 (Kristus, Jumalan Poika) 5. säkeistö.
BWV 127 on koraalikantaatti (vuodelta 1725), jonka pohjana on Paul Eberin virsi. Sen aloitus ja päätös ovat kantaatin kehyksinä ja välisäkeistöt vapaammin kahden resitatiivin ja yhden aarian sisältönä. Bach sitoo kuulijansa Kristuksen kärsimystien seuraamiseen. Hän liittää alkukuoron "oikean" koraalisävelmän kontrapunktiksi jo kantaatissa BWV 23 käyttämänsä passiokoraalin Christe, du Lamm Gottes, nyt puupuhaltimien soittamana.
BWV 159 on vuodelta 1728. Sekin alkaa evankeliumisitaatilla "Me menemme nyt Jerusalemiin". Näitten basson laulamien sanojen lomaan altto laulaa omat kommenttinsa: "Ach, gehe nicht!" Tekstit lomittuvat myös seuraavassa alton aariassa Ich folge dir, johon kuoron sopraano laulaa virttä Oi rakkain Jeesukseni. Tenorin resitatiivia seuraa kantaatin huipentuma, basson aaria Es ist vollbracht. Päätöskoraalina on säkeistö Paul Stockmannin passiovirrestä Jesu Leiden, Pein und Tod.
|
