Juhannuspäivä

Johannes Kastajan päivä

Tien raivaaja

Johannes Kastajalle omistetuista juhlista säilyi meillä uskonpuhdistuksen jälkeen erillisenä pyhäpäivänä vain hänen syntymäpäivänsä eli juhannus 24. kesäkuuta. Juhlaa on vietetty 400-luvun alkupuolelta lähtien. Sen ajankohta perustuu käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Juhlan raamatullinen lähtökohta on Luuk. 1: 26, 36. Pelastushistoriallisesti juhannus viittaa seuraavaan jouluun. Nykyisin juhannusta vietetään kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina.

Saamansa nimen (Johannes = Jumala on armollinen) mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

Kirkko on viettänyt vanhastaan myös Johannes Kastajan mestauspäivää (29.8.). Sen evankeliumiteksti (Mark. 6: 14-29) on otettu vaihtoehtoiseksi saarnatekstiksi.

Kirkollisen aiheen lisäksi juhannukseen sisältyy Suomessa kansallisen juhlan (Suomen lipun päivä) ja keskikesän luonnonjuhlan aineksia.

Liturginen väri: valkoinen.

Virsisuositukset

A 571 Jo joutui armas aika
Pv 258 Kiitetty olkoon Jumala
  259 Kiitetty Herra, joka kansallensa
  572 Taas kukkasilla kukkulat
  574 On kaunis synnyinmaamme

 

Raamatuntekstit

Päivän psalmi

Antifoni:

Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut.
Kun vielä olin äitini kohdussa,
hän antoi minulle nimen.
Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani."
Jes. 49: 1, 3

Psalmi:

Hyvä on kiittää Herraa,
laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
      Hyvä on aamulla kertoa armostasi
      ja illalla uskollisuudestasi
harpun ja lyyran sävelin,
kymmenen kielen helkkyessä.
      Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
      minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Ps. 92: 2-6

      Kunnia Isälle ja Pojalle
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Antifoni toistetaan.

Hallelujasäe

Sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi.
Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien.
Luuk. 1: 76

1. vuosikerta

1. lukukappale

Jes. 40: 1-8
- Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani,
sanoo teidän Jumalanne.
    Puhukaa lempeästi Jerusalemille
ja kertokaa sille,
että sen pakkotyö on päättynyt,
että sen syyllisyys on sovitettu,
sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut
kaikista sen synneistä.
    Ääni huutaa:
- Raivatkaa autiomaahan
Herralle tie!
Tasoittakaa yli aron
valtatie meidän Jumalallemme!
Täyttykööt notkot,
alentukoot huiput,
mäet madaltukoot,
vuorten louhikot tasoittukoot!
Herran kunnia ilmestyy,
kaikki saavat sen nähdä.
Näin on Herra puhunut.
    Ääni sanoo:
- Julista!
Ja minä kysyn:
- Mitä minun pitää julistaa?
- Ihminen on kuin ruoho,
ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
kun Herran henkäys koskettaa sitä.
Niin! Ruohoa ovat ihmiset.
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.

2. lukukappale

Ap.t. 13: 23-26
Apostoli Paavali puhui synagogassa:
      "Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: 'En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.'
      Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta."

Evankeliumi

Luuk. 1: 57-66
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: "Ei, hänen nimekseen tulee Johannes." Toiset sanoivat: "Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä." He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen yllään.

 

2. vuosikerta

1. lukukappale

Jes. 51: 3-6
Yhä Herra lohduttaa Siionia
ja armahtaa sen rauniomaita.
Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi
ja aron kuin Herran paratiisiksi.
Siellä on oleva ilo ja riemu,
siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.
    Kuuntele minua, kansani,
kansakunnat, tarkatkaa sanojani,
sillä laki on minusta lähtöisin,
minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.
Minun vanhurskauteni on lähellä,
minä tuon pelastuksen
ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta.
Kaukaiset rannat ikävöivät minua,
minun vahvaa kättäni ne odottavat.
Kohottakaa katseenne taivasta kohden,
katselkaa alhaalla leviävää maata!
Taivas hajoaa kuin savu
ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate,
sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset.
Mutta minun pelastukseni pysyy iäti
eikä minun vanhurskauteni murene.

2. lukukappale

Ap.t. 14: 15-17
"Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla."

Evankeliumi

Luuk. 1: 57-66 (ks. 1. vuosikerta)
 

 

3. vuosikerta

1. lukukappale

Jes. 45: 8-12
Vihmokoon taivas,
virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä,
avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää
ja versokoon vanhurskaus!
Minä, Herra, olen tämän luonut.
    Voi ihmistä, joka riitelee luojaansa vastaan,
voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa!
Sanooko savi muovaajalleen: "Mitä sinä pystyt tekemään?"
Sanooko teos tekijälleen: "Ei sinulla ole taitajan kättä."
Voi sitä, joka sanoo isälle: "Sinäkö muka pystyit siittämään?"
ja äidille: "Sinäkö muka synnytit?"
    Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä,
hän, joka on Israelin luonut:
- Tekö vaatisitte minut tilille lapsistani,
tekö antaisitte minulle neuvoja ja ohjeita
omien kätteni töistä?
Minä tein maan
ja loin ihmisen sitä asumaan.
Minä levitin käsilläni auki taivaan
ja käskyilläni ohjasin sen joukkoja.

2. lukukappale

Ap.t. 19: 1-6
Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä vastasivat. "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.

Evankeliumi

Luuk. 1: 57-66 (ks. 1. vuosikerta)
 

 

Vaihtoehtoisia saarnatekstejä

Mark. 6: 14-29
Kuningas Herodeskin kuuli Jeesuksesta, sillä hänen nimensä tunnettiin jo laajalti. Ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on herännyt kuolleista, siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat." Toiset sanoivat, että hän oli Elia, toiset, että hän oli profeetta, sellainen kuin profeetat olivat olleet. Kun Herodes kuuli Jeesuksesta, hän sanoi: "Johannes, se mies, jonka minä mestautin, on herännyt kuolleista."
    Herodes oli näet pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja teljennyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Hän oli nainut Herodiaan, mutta Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa." Herodias ei sietänyt Johannesta ja olisi halunnut tappaa hänet, mutta ei voinut, koska Herodes pelkäsi Johannesta. Herodes tiesi hänet hurskaaksi ja pyhäksi mieheksi ja suojeli häntä. Hän kuunteli Johannesta mielellään, vaikka tämän puheet usein jäivätkin vaivaamaan häntä.
    Sopiva tilaisuus Herodiaalle tarjoutui, kun Herodes syntymäpäivänään järjesti pidot hoviherroilleen ja sotaväen päälliköille sekä Galilean johtomiehille. Herodiaan tytär tuli silloin sisään ja tanssi, ja Herodes ja hänen pöytävieraansa olivat ihastuksissaan. Kuningas sanoi tytölle: "Pyydä minulta mitä vain tahdot, niin minä annan sen sinulle." Ja hän lupasi ja vannoi: "Mitä ikinä minulta pyydät, sen minä sinulle annan, vaikka puolet valtakuntaani." Tyttö meni ulos ja kysyi äidiltään: "Mitä minä pyytäisin?" Äiti vastasi: "Pyydä Johannes Kastajan päätä." Tyttö kiiruhti heti takaisin kuninkaan luo ja sanoi: "Tahdon, että annat minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pään."
    Kuningas tuli pahoille mielin, mutta koska hän oli vieraittensa kuullen vannonut valan, hän ei voinut vastata kieltävästi. Hän antoi heti pyövelille käskyn, että tämän oli tuotava Johanneksen pää. Pyöveli meni vankilaan ja mestasi siellä Johanneksen. Sitten hän toi pään vadilla ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi pään äidilleen.
    Kun Johanneksen opetuslapset kuulivat tästä, he tulivat hakemaan ruumiin ja veivät sen hautaan.

 

Luuk. 1: 67-79
Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin:
      - Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala!
      Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen
      ja valmistanut sille lunastuksen.
      Väkevän pelastajan hän on nostanut meille
      palvelijansa Daavidin suvusta,
      niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut
      pyhien profeettojensa suulla.
      Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta,
      kaikkien vihamiestemme käsistä.
      Hän on nyt osoittanut laupeutensa,
      uskollisuutensa isiämme kohtaan.
      Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa,
      valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi.
      Näin me saamme pelotta palvella häntä
      vihollisistamme vapaina,
      pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään
      kaikkina elämämme päivinä.
      Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi.
      Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien.
      Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen,
      syntien anteeksiantamisen.
      Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä:
      Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.
      Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville,
      se ohjaa jalkamme rauhan tielle.

 

Päivän rukoukset

1.

Jumala, taivaallinen Isä.
Sinun sanansaattajasi Johannes Kastaja
raivasi tietä Vapahtajamme tulolle
ja kutsui ihmisiä parannukseen.
Raivaa meidänkin sydämestämme kaikki,
mikä estää meitä vaeltamasta
tahtosi mukaan.
Tee meistä sanansaattajia, valon todistajia.
Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

2.

Kaikkivaltias Jumala.
Sinä kutsuit palvelijasi Johannes Kastajan
valmistamaan tietä Poikasi tulolle
ja täyttämään
ihmeellistä pelastussuunnitelmaasi.
Auta meitä ottamaan vastaan
hänen viestinsä,
että pysyisimme aina totuudessa
ja olisimme valmiita kärsimäänkin sen takia.
Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

3.

Herra, meidän Luojamme.
Me kiitämme sinua luonnon kauneudesta
ja kesän ihmeestä,
kaikesta mikä kasvaa ja kukoistaa.
Kiitämme siitä, että annat
maan kasvojen uudistua.
Uudista myös meidät Hengelläsi.
Me kiitämme sinua Johannes Kastajasta,
Vapahtajan tien raivaajasta.
Auta meitä ottamaan vastaan hänen kutsunsa.
Kiitos uudesta elämästä, jonka lahjoitat
Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.

4.

Pyhä Jumala.
Tänään kiitämme sinua
kaikista niistä ihmisistä,
jotka ovat antaneet elämänsä
sinun palvelukseesi.
Kiitämme niistä,
jotka ovat toimineet sanansaattajinasi
ja valmistaneet sinulle tietä.
Rukoilemme niiden puolesta,
jotka tänään ovat sinun työssäsi.
Anna heille voimia ja uskollisuutta.
Anna heidän kokea,
että sinä olet lähellä ja autat heitä.
Kuule rukouksemme Jeesuksen tähden.