Mutkankiverä – Sukellus suomalaiseen pelimanniviulismiin
5. Lopuksi
normal text   bigger text

Jatkotutkintoprosessi on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus uppoutua oman muusikkouden kehittämiseen. Monet prosessin myötä tekemäni kokeilut olisivat jääneet tekemättä ilman jatkotutkintoa. Koen, että olen tutkinnon myötä kehittynyt viulistina huimasti. Koska olen pystynyt keskittymään soittamiseen täysipainoisesti usean vuoden ajan, olen laajentanut sekä teknistä osaamista että tulkintani keinoja. Suurten kokonaisuuksien suunnitteleminen ja esittäminen on kehittänyt minua myös esiintyjänä.

Tutkintosuunnitelmassa itselleni asettamat tavoitteet onnistuivat osittain. Musiikin ja tanssin välisen suhteen tutkiminen jäi vähäisemmäksi kuin olin suunnitellut. Sen sijaan oman muusikkouden kehittämisessä ja käytössäni olevien tulkintakeinojen laajentamisessa olen mielestäni onnistunut. Erilaiset soitinkokeilut nousevat jälkikäteen esille työskentelyssäni. Viulun lisäksi olen perehtynyt erityisesti oktaaviviuluun, mutta myös barokkiviuluun ja alttoviuluun. Neljännen konsertin kansanmusiikin ja barokkimusiikin sointimaailmojen yhdistäminen sekä viidennen konsertin tilaussävellykset neljän viulun yhtyeelle ovat mielestäni merkittäviä kohtia työssäni.

Jatkotutkintokonserttien kaari kulki ensimmäisen konsertin sooloviululla esitetystä perinteisestä eteläpohjalaisesta polskasta viimeisen konsertin tilaussävellyksiin. Eteläpohjalainen viulupolska muodostui lopulta koko tutkinnon kulmakiveksi. Työskentelin paljon arkistoista kokoamani materiaalin parissa, jota käsittelin varsin vapaasti, kun valmistelin konsertteja. Tuntuu, että olen päässyt vasta raapaisemaan pinnalta aineistoa, josta löytyy paljon mielenkiintoista soitettavaa.

Soittoni teknisten ja tulkinnallisten elementtien muuttaminen kirjalliseen muotoon on ollut haastavaa ja erittäin mielenkiintoista. Valintoja, joita tekee usein tiedostamatta, on vaikea pukea sanoiksi. Kun etsin lähdemateriaalia työtä varten, huomasin, että suomalaista kansanomaista viulunsoittoa on tutkittu hyvin vähän. Työni tulkintakeinoja esittelevässä osuudessa olen pyrkinyt esittelemään erilaisten soittotekniikoiden esiintymistä suomalaisten perinnesoittajien soitossa, mutta esitys ei ole kaiken kattava. Toivon silti, että tästä osiosta on hyötyä kansanomaisen viulunsoiton opetuksessa.

Jatkotutkintokonserttien myötä on syntynyt kaksi yhtyettä, Henriksson-Kleemola-Prauda -trio sekä Viulutalkoot-projekti. Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria -konsertissa esitetty materiaali on julkaistu Henriksson-Kleemola-Praudan RindaNickola-levyllä (SibKaCD085). Viulutalkoot-konsertin ohjelmisto tullaan julkaisemaan äänitteenä keväällä 2011. Lisäksi konserttien myötä on syntynyt useita uusia sävellyksiä.

Toivon, että pystyn tulevaisuudessa jatkamaan muun muusikon työni ohella työskentelyäni erityisesti eteläpohjalaisen perinnemateriaalin parissa. Suunnitelmissani on systemaattinen perehtyminen eteläpohjalaisten viulupelimannien tyyliin ja ohjelmistoon. Tämä tulee varmasti näkymään myös tekemässäni opetustyössä, jota pystyn toivottavasti tulevaisuudessa tekemään enemmän. Yksi lähiaikojen projekteista tulee olemaan soololevyn äänittäminen eri jatkotutkintokonserteissa esittämieni soolokappaleiden pohjalta. Toinen lähiaikojen syventymiskohteista tulee olemaan barokkiviulun käyttö kansanmusiikissa. Yhtenä suurimmista tulevaisuuden haasteista pidän sitä, että jo aloitetut soitin- ja sointikokeilut pysyvät jatkossakin käytössäni.



Kiitokset



Lopuksi tahdon kiittää kaikkia niitä henkilöitä ja tahoja, jotka ovat vaikuttaneet jatkotutkinnon valmistumiseen. Työni ohjaajana toimi viimeiseen konserttiin saakka professori Heikki Laitinen, jonka kehotuksesta aloitin jatko-opinnot. Professori Vesa Kurkela, jonka johtamassa tutkimusryhmässä aloitin jatko-opintoni, on toiminut myös työni ohjaajana. Jatko-opintojen aikana sain ohjausta myös Jouko Kyhälältä, Mauno Järvelältä ja Kreeta-Maria Kentalalta. Kiitokset teille kaikille!

Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikkö on ollut tukikohtanani koko jatkotutkintoprosessin ajan. Hyvät työskentelyolosuhteet ja kannustava ilmapiiri ovat helpottaneet työskentelyä suuresti. Kiitokset tästä kuuluvat erityisesti Seppo Sepposelle ja Mika Virkkalalle. Haluan esittää myös kiitokset kaikille muille yhteistyökumppaneille Etelä-Pohjanmaalla.

Jatkotutkintokonserttien avustavat muusikot ja tanssijat ovat omalla panoksellaan vaikuttaneet suuresti konserttien lopputulokseen. Tuuli Talvitie-Kella, Suvi Oskala, Anne-Mari Kivimäki, Reetta-Kaisa Iles, Timo Saari, Marianna Henriksson, Petri Prauda, Kukka Lehto ja Emilia Lajunen, kiitos teille kaikille! Kiitokset myös konserttien äänityksestä, äänentoistosta ja valoista vastanneille Marko Myöhäselle, Hannu Raja-aholle, Ville Wahlroosille ja Samuli Volannolle. Samuli Volanto on myös editoinut kirjallisen työn ääninäytteet.

 

Arto Järvelä kommentoi kirjallisen työn soittoteknisiä ja suomalaisiin pelimanneihin liittyviä kohtia, suurkiitokset avusta! Kiitokset kuuluvat myös kaikille viulistikollegoille sekä kansanmusiikin osaston jatkotutkintoseminaarilaisille, jotka kommentoivat työtäni. Saijaleena Rantanen toimi kannustajana ja oikolukijana. Työn lopullisen oikoluvun teki Jenni Kleemola. Teemu Vuorela auttoi Sibelius-nuotinnosohjelman ongelmissa, ja Timo Alakotila tarkisti tekemäni nuotinnokset. Hanna Lius auttoi jatkotutkintokonserttien videoeditoinneissa. Valokuvia jatkotutkintokonserteista ovat ottaneet Jorma Airola, Eero Grundström ja Inka Ylihärsilä. Työn pääsivun valokuva on Antti Ekolan ottama. Kiitokset teille kaikille!

Suurimmat kiitokset kuuluvat perheelleni. Mieheni Petri Välimäki on osallistunut työhöni paitsi kannustamalla ja kuuntelemalla loputonta spekulointia konserteista, myös tekemällä kaikki konserttijulisteet sekä konserttien käsiohjelmat. Lisäksi hän on videoinut, valokuvannut, editoinut, roudannut, vaimentanut palokelloa ja toiminut teknisenä tukihenkilönä sekä kuljetusvastaavana. Hän vastaa myös kirjallisen työn ulkoasun suunnittelusta ja toteuttamisesta. Poikani Aleksin syntymä muutti kaiken, myös tutkinnon valmistumisen aikataulut. Kirjallinen työ ei olisi ikinä valmistunut ilman lastenhoitoavuksi rientävää mummoa, kiitokset siis äidilleni Marja-Liisa Kleemolalle!

Työskentelyäni ja jatkotutkintokonsertteja ovat taloudellisesti tukeneet Taiteen Keskustoimikunta, Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahasto, Sibelius-Akatemian tukisäätiö, Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto, Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston Seinäjoen kaupunkirahasto, Seinäjoen ja Haapaveden kaupunkien kulttuuritoimet, Suupohjan Kulttuuriyhdistys, ESEK ja Valtion Säveltaidetoimikunta. Soitinlainoista tahdon kiittää Marja Konttista, Silja Wartiota, Sibelius-Akatemiaa ja Suomen Kulttuurirahastoa.



TAKAISIN ALKUUN