Suomeksi | In English

Nuottiavaimet eli klaavit

Nuottiavaimia käytetään osoittamaan tietyn sävelen paikka nuottiviivastolla. Keskiajan ja renessanssin vokaalipolyfoniassa käytettiin partituurin sijasta yleensä stemmakirjoja, jossa nuottiviivastot olivat taloudellisuussyistä johtuen tiiviisti allekkain. Kukin stemma kirjoitettiin niin, että sen ääniala mahtui viivaston sisään. Tämän takia eri stemmoilla esim. yksiviivaisen c:n paikka oli eri kohdassa nuottiviivastoa: baritonilla se oli ylimmällä viivalla, sopraanolla taas alimmalla. C-klaavikin oli hyvin yleinen aina 1700-luvun loppuun saakka varsinkin kuoromusiikissa. Soitinmusiikissakin apuviivojen käytön sijasta vaihdettiin usein nuottiavainta.

Nykyään yleisimmin käytetty nuottiavain on diskanttiklaavi eli G-avain. Sen alkuperäinen muoto muistutti g-kirjainta, mutta jo 1500-luvulla sen yläosa alkoi muistuttaa s-kirjainta todennäköisesti siksi, että säveltä g vastasi solmisaatiossa tavu S(ol).

Basso- eli F-klaavi oli niin ikään f-kirjaimen muotoinen alunperin, mutta kirjaimen sakarat korvattiin pisteillä jo varhain. Myös C-klaavin muoto on muuttunut alkuperäisestä c-kirjaimesta aikojen saatossa merkittävästi.

Nuottiesimerkissä ovat yleisimmät käytössä olevat klaavit ja muutamia säveliä sävelnimineen. Alttoavainta käyttävät alttoviulistit, tenoriklaavi on tuttu sellisteille, fagotisteille ja pasunisteille. Muita c-avaimia tapaa lähinnä kuoromusiikissa, jos enää siinäkään. On tavallista, että kustantajat korvaavat säveltäjien käsikirjoituksissa olevat C-klaavit tutummilla diskantti- ja bassoklaaveilla. Kuoromusiikissakin diskanttiavaimen näköinen "tenoriklaavi" on hyvin yleinen.

Muista klaaveista mainittakoon esim. ranskalainen viuluklaavi, jossa G-avain on kirjoitettu alimmalle viivalle. Perkussiosoitinten klaavina on yleistynyt kaksi paksuhkoa pystyviivaa.

Vielä 1700-luvulla muusikot tunsivat c-klaavit hyvin. Erään kenraalibasson oppikirjan lopussa on ohje, miten soittaja voi helposti transponoida musiikkia kuvittelemalla alkuun vain toisen klaavin(!).

Klaavien opiskelu kuuluu edelleen "konservatorioaineisiin" (mm. säveltapailuun) ehkä myös siksi, että ilman klaavia oleva nuottiviivasto ei osoita mitään sävelkorkeutta. Toisaalta millä tahansa viivalla tai välissä oleva sävel saa minkä tahansa nimen (c, d, e, …) juuri klaavista riippuen

C-klaavit

C-klaavit

Kaikki C-klaavit voi hahmottaa myös kuvittelemalla nuottiviivasto 11-viivaiseksi, jossa keskimmäisellä viivalla on yksiviivainen c. Seuraavasta nuottiesimerkistä nähdään, että C-klaavi sijoittuu g- ja f-klaavin puoliväliin (klaavit ovat kvintin välein).

C-klaavit palkkeina nuottiviivastolla

Sävelten nimiä voi oppia terssisarjan avulla: alttoklaavissa viivoilla olevat sävelet ovat f-a-c-e-g, tenoriklaavissa d-f-a-c-e jne.