Suomeksi | In English

Vähennetyt muunneseptimisoinnut

Toonikasoinnun yhteydessä voi olla vähennetty nelisointu, jossa toonikasävel on mukana. Myös dominanttisointua (usein dom7) voi edeltää välidominanttia (VII/) muistuttava sointu, joka kuitenkin sisältää dominanttisävelen. Mainittuja sointuja kutsutaan vähennetyiksi muunneseptimisoinnuiksi (englanninkielinen nimitys "common-tone diminished seventh chords" kuvaa sointuja ehkä tarkemmin).

Normaalissa äänenkuljetuksessa soinnun sävelistä yksi pysyy paikallaan ja yksi sävellajiin kuuluva sävel liikkuu asteittain. Kahdella kromaattisesti muunnetulla sävelillä on vahva tendenssi purkautua pääsäveleensä: #2 hattu ja #4 hattu toonikasoinnun terssiin ja kvinttiin, #6 hattu ja #1 hattu taas dominanttisoinnun terssiin ja kvinttiin.

Soinnun kromaattisuus asettaa sointuanalyysimerkinnän koetukselle, koska sävelten terssipinoon saattaminen antaa " todellisiksi pohjasäveliksi" joko II:n tai VI:n asteen. Vähennetty muunneseptimisointu esiintyy myös usein erilaisina käännöksinä, jolloin merkintätapa voi näyttää monimutkaiselta. Toisinaan sointu on myös kirjoitettu enharmonisesti poikkeavalla tavalla, mikä houkuttelee analysoimaan soinnun eri sävelelle pohjautuvaksi terssipinoksi (tahdit 3 ja 6).

Vähennetty muunneseptimisointu voidaan tulkita poikkeavaksi harhapurkaukseksi VII7 – VI mollissa (normaali harhapurkaus olisi V7-VI). Eli johtosävelelle rakentuva vähennetty nelisointu purkautuu e-mollissa C-duuriin ja h-mollissa G-duuriin.

Oleellista soinnussa on sen koristeleva luonne ja sitä tapaa usein romantiikan ajan sävelkielessä sekä viihdemusiikissa.

Vähennetyt muunneseptimisoinnut