Suomeksi | In English

Tempo

Tempo (it. = 'aika') tarkoittaa musiikin esitysnopeutta. Säveltäjät ovat antaneet tarkkoja ohjeita säveltämänsä musiikin tempoksi vasta 1800-luvulta lähtien. Saksalainen keksijä ja kelloseppä Diederich Nicolaus Winkel (1777 – 1826) rakensi tiettävästi ensimmäisen metronomin v. 1814 ja näytti sitä ystävälleen J. N. Mälzelille, joka patentoi sen nimiinsä seuraavana vuonna.

Tempo määrää aika-arvojen todelliset kestot. Sama rytmihahmo voidaan kirjoittaa monella eri tavalla, esim.:

Numerot osoittavat metronomilukua. Se osoittaa iskujen määrän minuutissa ja lyhennetään usein myös M.M. (sanoista ’Metronom Mälzel') tai bpm, joka voi tarkoittaa sekä beat per minute (’iskua minuutissa’) että bars per minute (engl; ’tahtia minuutissa’), ja on siksi epämääräinen. Metronomiluku kirjoitetaan sävellyksen alkuun tahtiosoituksen yläpuolelle ja yleensä siinä on sama aika-arvo kuin tahtiosoituksen nimittäjässä.

Metronomiluku voidaan muuttaa kestoksi jakamalla luku 60 metronomiluvulla, jolloin saadaan iskuyksikön kesto sekunteina. Yllä olevissa nuottiesimerkeissä iskuyksikön kesto on jokaisessa 60/90 eli 2/3 sekuntia, joten kunkin tahdin kesto on sama (1,33 sek.).

Voisi helposti ajatella, että lyhyet aika-arvot ovat myös kestoltaan lyhyitä ja hitaat aika-arvot vastaavasti pitkiä. Varsinkin romantiikan aikana oli kuitenkin hyvin tavallista kirjoittaa hidastempoinen sävellyksen osa nopeilla aika-arvoilla ja vastaavasti nopea osa käyttäen esim. alla breve-merkintää (esim. Beethoven: pianosonaatti op. 13, ”Pateettinen”).

Suurin osa musiikista voitaisiin kirjoittaa käyttäen vain muutamaa erilaista aika-arvoa poikkeuksellisine jakoineen. Merkinnälliseen ’ylenpalttisuuteen’ (aika-arvojahan on longasta 1/256 -nuottiin ja joskus jopa pidemmälle) vaikuttavat monet tekijät. Hiukan yleistäen voisi todeta, että vuosisatojen kuluessaon länsimaisessa taidemusiikissa edetty kohti lyhyempiä aika-arvoja. Kun renessanssimusiikissa 1/4-nuottikin oli harvinaisen nopea aika-arvo, niin 1900-luvun jälkipuoliskon taidemusiikissa se saattaa olla jo sävellyksen pisin. Rytmimusiikissa 1/4-nuotti on vakiintunut tyypillisimmäksii skuyksiköksi.

Esitysmerkinnöissä on satoja vuosia ollut käytössä italia myös tempo-ohjeiden antamiseen. Tutuimmille termeille on annettu allaolevassa luettelossa jokseenkin summittainen metronomiluku, jota ei pidä lukea ohjeena. Esitysohjeen suomennos kertookin yleensä enemmän kuin numeerinen arvo. Esimerkiksi tempot, Grave ja Largo (tempomerkinnät kirjoitetaan yleensä isolla alkukirjaimella) ovat yhtä hitaita, mutta esitystulkinta voi hyvinkin olla erilainen ‘raskaalle’ ja ‘leveälle’.

Jo heti keksimisestään lähtien metronomia on arvosteltu. Beethoven sanoi: "Metronomi on typerä laite, tempot täytyy tuntea!".

Grave 'raskaasti' 40-50
Largo 'leveästi' 40-50
Lento 'hitaasti' 50-60
Adagio 'mukavasti' 60-72
Maestoso 'juhlavasti' 72-84
Andante 'käyden' 80-100
Moderato 'kohtuullisesti' 100-120
Allegro 'iloisesti' 120-160
Vivace 'eloisasti' 144-160
Presto 'nopeasti' 160-200
Prestissimo 'mitä nopeimmin' 168-208

Digitaalisissa metronomeissa ja esim. sekvensseriohjelmissa on mahdollisuus valita tempoksi melkein mikä tahansa arvo (esim. väliltä 10- 500). Tempomerkintä voi sisältää jopa desimaaleja. Perinteisiä metronomeja tarkastellessa voidaan kuitenkin havaita, että numeeriset arvot ovat usein samat eri laitteissa (40 –208). Tempokäsitys näyttääkin olevan yhteydessä ihmisen omaan fysiologiaan, koska nuo ääriarvot ovat jokseenkin samat kuin sydämen lyöntitiheydellä.
Aluksi arvot lisääntyvät vain kahden välein: 40, 42, 44 jne. Suuremmilla luvuilla väli pitenee kolmeen, neljään ja lopulta kahdeksaan. Peräkkäisten lukujen suhde pysyy tästä syystä jokseenkin samana. Seuraavaksi suurempi arvo on 3,4 - 5 % suurempi, mistä voidaan ainakin olettaa, että tätä suhdetta pienempiä tempomuutoksia on vaikea havaita.

Koska hitaimman ja nopeimman metronomiluvun suhde on yli viisinkertainen, voidaan sama musiikki hahmottaa useillakin eri tempoilla. Esim. nopeissa (merimies)valsseissa neljäsosanuotin tempo on tyypillisesti 180 iskua minuutissa. Tahdin tempoon tuolloin 60 M.M. ja se voidaan hahmottaa iskuyksikkönä. Tasajakoisessa musiikissa hahmotustapoja on useampia: esim. cha-cha voidaan hahmottaa tempoilla 240, 120 tai 60 riippuen siitä valitaanko iskuyksiköksi tahti vai jokin aika-arvoista. Mitään ‘oikeaa’ hahmotustapaa ei aina ole olemassa, on vain erilaisia tulkintoja saman sävelmän temposta. On kuitenkin huomattava, että tempon hahmottamisella on yhteys esityskäytäntöön: tempon puolittaminen (hahmottaminen esim. alla brevenä 4/4:n sijaan) muuttaa sävellyksen tulkinnan tyypillisesti legatomaisemmaksi ja rauhallisemmaksi.

Jazzissa ovat vakiintuneet jokseenkin seuraavat tempomääreet:

slow 48 -60 bpm
medium slow 60-90
medium 90-140
medium fast 140-180
fast 180-240
up-tempo 240 - 340

Alla joitakin seuratanssi- ja muita tempoja. Kyseessä on 1/4-nuotin tyypillinen tempo, mutta nopeimmat näistä kirjoitetaankin yleensä alla breve, jolloin musiikillinen tempo on puolet mainitusta lukuarvosta. Joissakin tanssirytmeissä tempot voivat vaihdella hyvinkin paljon, esim. bossa novan tempo voi olla välillä n. 100 - 180.

Merenque 248
Humppafox 240
Polkka 240
Mambo 232
Salsa 210
Dixieland 200
Samba 200
Ranskalainen valssi 192
Jenkka 180
Wienervalssi 180
Merimiesvalssi 180
Tijuana 172
Reggae 172
Countryfox 170
Twist 170
Baion (baiao) 168
Rumba (guaguanco) 162
Masurkka 162
Suomalainen valssi 150
Saksalainen tango 132
Conga 128
Cha-cha 120
Suomalainen tango 120
Marssitempo 120
Argentiinalainen tango 108
Bequine 108
Calypso 104
Hidas valssi 90
Slowfox 80
Bolero 80

Tempojen ja tuplettien matematiikkaa

Alla olevassa taulukossa on muutamia tyypillisimpiä tupletteja ja joitakin tempomerkintöjä. Taulukon avulla voidaan tarkastella mikä on tupletin osien tempo suhteessa alkuperäiseen tempoon.

Tempomerkinnässä 60 M.M. kvartolin tempo on 80 ja triolin 90, mistä voidaan päätellä myös se, että triolion kvartolia ”nopeampi” suhteessa 9:8.

Partituurissa tempo saattaa vaihtua hyvin usein ja uuden tempon miettiminen alkaa kapellimestarilla jo tahteja aikaisemmin. Kun tempo vaihtuu esim. M.M. 96:sta M.M. 144:een, voi uuden tempon miettiä alkuperäisen tempon trioleina.

tupletti 5:4 4:3 3:2 5:3
tempo = 1,25 (0,8) = 1,33 (0,75) = 1,5 (0,67) = 1,67 (0,6)
60 75 80 90 100
72 90 96 108 120
84 105 112 126 140
96 120 128 144 160
108 135 144 162 180
120 150 160 180 200

Tempoja voi ennakoida myös muuttamalla mielessään iskuyksikön pituutta. Jos iskuyksikön 1/4 tempo on 120, niin 1/16-nuotin tempo on 480. Tästä voidaan johtaa muitakin tempoja:

1/4 eli 4/16 3/16 5/16 6/16
120 160 (= kvartoli) 96 (480/5) 80 (480/6) jne.

Jotkut ihmiset pystyvät muistamaan tempoja hyvin tarkasti. Tätä ominaisuutta kutsutaan hyväksi (joskus jopa "absoluuttiseksi") tempokorvaksi. Ominaisuus on erityisen tärkeä esim. kapellimestareilla ja lyömäsoittajilla. Henkilöt, joilla on hyvä tempokorva, pyrkivät myös pitämään saman tempon, jos sellainen sävellykseen kuuluu. Soitettaessa tempo pyrkii useammin hitaasti nousemaan ("kiilaamaan") kuin laskemaan ("sleepaamaan"), ellei soittajien joukossa ole hyvän tempokorvan omaavia muusikoita. Hyvä tempokorva on todennäköisesti osa musiikillista muistia ja samalla tavalla liukuva käsite kuin absoluuttinen sävelkorva. Monet musiikin ammattilaiset nähdessään metronomimerkinnän muistelevatkin jotain tuntemaansa sävelmää, jossa on sama tempo: esim. suomalaisen tangon tempoon jotakuinkin sama kuin "tempo Allegro" (M.M. = 120 - 132).