Suomeksi | In English

Polymetrisyys

Polymetrisyys ilmenee lähes aina niin, että metreillä on yhteinen pääisku (tahti 1). Jos näin ei ole, niin nuottikirjoitus muuttuu usein vaikeasti hahmotettavaksi (tahdit 2 ja 3).

Kun metrien välillä on jokin yhteinen isku, kuten tahdeissa 4 -5, on nuottikirjoituskin jo suhteellisen helppoa hahmottaa. Vielä helpommaksi se saadaan vaihtamalla sellainen tahtiosoitus, jossa molemmat metrit voidaan kirjoittaa ilman tupletteja (tahdit 6 ja 7).

Varsinkin rytmimusiikissa esiintyy silloin tällöin rytmihahmoja, joissa triolin sisällä on synkooppirakenne. Käytännössä tilanne vastaa edellä mainittua polymetrisyyden eriaikaisuutta. Esimerkkinä on Noro Moralesin "Maria Cervantes"-niminen sävelmä, jonka mm. Tito Puente on esittänyt. Sävelmän B-osasta löytyy sekä synkooppitrioleita että tavanomaisia trioleita. Hakasilla merkitty nelisävelinen sekvenssikuvio luo jazzmusiikille tyypillistä polymetriikkaa, josta on käytetty mm. nimitystä horisontaalinen polyrytmiikka, sillä kuvion aloittava sävel on toistuessaan aina eri kohdassa tahtia.

Rytmin laventaminen

Rytmin laventamisella tarkoitetaan sitä, että musiikki kirjoitetaan uudestaan hitaammilla aika-arvoilla ja yleensä myös eri tahtiosoituksessa.

Nopeat aika-arvot kirjoitetaan esim. 2, 3, 4, 6 tai 8 kertaa hitaampina, jolloin esim. erilaiset tupletit tai hyvin nopeita aika-arvoja sisältävät jaksot saadaan helpommin luettavaan muotoon.

Alla olevassa nuottiesimerkissä 1 on Chopinin Fantasia Impromptun viides tahti, jossa kahdeksaa 1/16-nuottia vastaan on neljäsosatrioli. Hitaasti harjoiteltaessa muitten kuin pääiskujen yhteensovittaminen voi olla hankalaa. Kun rytmihahmot lavennetaan kuusinkertaisiksi tulee 1/16-nuoteista pisteellisiä neljäsosanuotteja. Trioleista taas tulee kokonuotin kestoisia. Tahtiosoituksessa 6/8 päällekkäiset rytmihahmot ovat helposti hahmotettavissa, vaikka tempo pudotettaisiinkin murto-osaan merkitystä.