Suomeksi | In English

Tupletit

Nuottiarvo, tahti tai tahdin osa voi jakautua normaalista poikkeavaan määrään aika-arvoja.
Esim. neljäsosanuotti voi jakautua kolmeen, viiteen, kuuteen tai seitsemään osaan. Pisteellinen neljäsosanuotti taas voi jakautua poikkeuksellisesti kahteen, neljään, viiteen, seitsemään jne. osaan. Nimitykset määräytyvät latinankielisten lukusanojen mukaan:

duoli (2 eli kaksijako)
trioli (3 eli kolmijako)
kvartoli (4)
kvintoli (5)
sekstoli (6)
septoli (7)
oktoli (8)
novemoli (9)
desimoli (10)
undesimoli (11)

Amerikanenglannissa käytetään nimitystä tuplet kaikistaedellä mainituista (duplet = duoli). Tästä johtuen pitkähkö nimitys "poikkeuksellinenalajako" korvataan tässä nimityksellä tupletti.

Tuplettien merkitsemisen pääperiaatteet on esitelty alla olevassanuottiesimerkissä. Alajaot voidaan merkitä pelkällä numerolla,jos kyse on palkitetuista nuoteista. Kahdeksasosanuottia suuremmilla aika-arvoilla käytetään kaarta tai hakasta, joista jälkimmäinen on parempi, koska kaari voidaan tulkita myös esim. legatomerkinnäksi.

Tupleteissa käytettävät aika-arvot valitaan pääsääntöisesti niin, että niiden yhteenlaskettu pituus on enemmän kuin se aika-arvo, jota jaetaan. Tahdissa 4 nähdään, että samankestoinen kvartoli voidaan kirjoittaa kahdella eri aika-arvolla (a ja b). Musiikinteorian oppikirjoissa mainitaan yleensä vain jälkimmäinen, jossa tupletin yhteenlasketut aika-arvot ylittävät niiden todellisen keston. Säveltäjät ovat kuitenkin käyttäneet kumpaakin tapaa, ja versio a) on nykyään yleisempi. Esim. Bartok ja monet muutkin 1900-luvun säveltäjät merkitsevät poikkeuksetta duolin kahdeksasosanuotteina kun tahtiosoitus on 3/8. Usein esitetään selvyyden vuoksi lukusuhde, jonka jälkimmäinen numero kertoo kuinka monta tupletissa esitettyä aika-arvoa tahdin osa normaalisti sisältää.

 

Tahdissa 5 käytetään kaikissa samaa aika-arvoa. Alimmassa tahdissa voitaisiin käyttää myös 1/16-nuotteja, jolloin merkintä olisi 8:10 (tai 4:5). Aika-arvon merkitseminen nuotin jälkeen on yleistä aikamme taidemusiikissa, jossa tuplettien sisällä saattaa olla vielä poikkeuksellisia alajakoja.

Perusaika-arvot ovat suhteessa 1:2:4:8:16... , eli kokonuotti, puolinuotti, neljäsosanuotti jne. Musiikissa on kuitenkin hyvin tavallista, että nuottien kestosuhde on 3:2 (trioli) tai 2:3 (duoli). Triolit kirjoitetaankin toisinaan myös ilman numerointia, jos jako on itsestään selvä.

Alla olevassa nuottiesimerkissä ylemmällä viivastolla on aina kolme aika-arvoa vastaamassa kestoltaan alemman viivaston kahta aika-arvoa. Tahdeissa 1 ja 2 nähdään, että myös duolilla on kaksi vakiintunutta merkitsemistapaa käytettävien aika-arvojen suhteen: merkintätapa a on yleistynyt, merkintätapaa b käytetään esim. silloin jos kvartoli samassa yhteydessä kirjoitetaan neljäsosanuotein. Tahtiosoituksessa 6/8 käytetään usein duolin sijasta pisteellisiä kahdeksasosanuotteja.

Aika-arvosuhteen 3:2 erilaisia ilmenemismuotoja eri tahtiosoituksissa:

Tahdissa 4 on tyypillinen tapa merkitä yksinkertaista polyrytmiikkaa (oik. bimetriikkaa), jossa tahti jakautuu sekä kahteen että kolmeen yhtä suureen osaan. Tahdeissa 5 ja 6 tupletit (triolit) on kirjoitettu ylemmälle viivastolla vastaamaan tasajakoisiin tahtiosoituksiin kirjoitettuja perusaika-arvoja.

Peräkkäisillä tahtiosoituksilla 3/4 ja 6/8 voidaan myös havainnollistaa aika-arvosuhteen 3:2 muodostamaa bimetriikkaa. Soita alla oleva nuottiesimerkki useita kertoja peräkkäin niin, että hahmotat (mielessäsi) ensimmäisessä kolme ja jälkimmäisessä kaksi iskua.

Kvartolin hahmottamiseen voidaan käyttää apukeinona esim. alla olevaa 1/16-kuviota, jonka alemmat sävelet ovat samalla kohdin kuin kvartolin sävelet. Rytmimusiikissa kvartoli on tavallinen "uloskirjoitetussa" muodossa eli peräkkäisinä pisteellisinä aika-arvoina.

Kun kvartoli ylittää tahtiviivan on mielekästä käyttää pisteellisiä aika-arvoja:

Alla olevassa nuottiesimerkissä on kussakin tahdissa ylemmällä viivastolla kolme aika-arvoa ja alemmalla neljä. Kuten duolin ja triolinkin kohdalla ainoastaan 6/8 ja 12/8 -tahtiosoituksissa voidaan saada aika-arvosuhde 4:3 näkyviin ilman kvartolin tai triolin symbolia.

Aika-arvosuhteen 4:3 erilaisia ilmenemismuotoja eri tahtiosoituksissa:

Tästä nuottiesimerkistä voidaan havaita ainakin se, että samankuuloinen musiikillinen tapahtuma voidaan merkitä hyvin monella tavalla. Nuottikirjoituksen eräs perusongelmista onkin erityisesti polyrytmiikan merkitseminen niin, että se on helposti luettavissa ja ymmärrettävissä. Runsas tuplettien käyttö näyttää rytmisesti hankalalta verrattuna siihen, että samat kestosuhteet ilmaistaan tietyn tahtiosoituksen avulla.

Metrinen modulaatio

Termi metrinen modulaatio liittyy aikamme taidemusiikkiin, erityisesti säveltäjä Elliot Carterin tuotantoon. Toisaalta jo renessanssimusiikissa voidaan hahmottaa sama ilmiö aika-arvojen / tactuksen vaihtuessa.

Metrisessä modulaatiossa perussykkeen aika-arvo muuttuu, jolloin koetaan myös äkillinen tempovaihdos. Esim. jos triolirytmi aletaan hahmottaa kahden kahdeksasosan mittaisissa jaksoissa ja tästä luodaan uuden tahtiosoituksen perusyksikkö on kyseessä melko tavallinen metrinen modulaatio:

Alussa tempo on 120 M.M. Toisessa tahdissa säveliä on kuusi neljän sijasta (hidas trioli uloskirjoitettuna). Uudeksi tempoksi voidaan hahmottaa näistä triolin osista 180 M.M. Viivaston yläpuolella olevaa merkintätapaa käytetään yleisesti kun uusi tempo voidaan helposti johtaa edellisestä temposta. On tarkoituksenmukaista kirjoittaa uudeksi tahtiosoitukseksi esim. 6/8 jos toisena vaihtoehtona on kirjoittaa jatkossa tahdin 2 mukaisesti. Uusi tempo on tässä tapauksessa oikeastaan 60 M.M., koska tässä tahtiosoituksessa pisteellinen neljäsosa on tyypillinen iskuyksikkö.