Suomeksi | In English

Tahtiosoitukset

Tahtiosoituksella merkitään tahdin sisällä olevien laskentayksikköjen määrä (ylempi numero) ja aika-arvo, jota yksikkönä käytetään (alempi numero).

Perinteinen tapa on luokitella aika-arvot esim. perustahtilajeihin (2/4 ja 3/4) sekä ns. yhdistettyihin tahtilajeihin, jotka taas jakaantuvat tasajakoisiin (esim. 4/4 = 2/4 + 2/4), kolmijakoisiin, vaihtojakoisiin ja ns. vapaavaihtoisiin. Termi 'yhdistetty tahtilaji' ei tarkoita samaa kuin englannin 'compound meter'.

Tahtiosoituksella määritellään paitsi käytettävät aika-arvot ja niiden määrä myös välillisesti tahdin sisäistä metristä rakennetta. Compound meter -tahtilajeissa tahti jakaantuu osiin, jotka ovat pidempiä kuin tahtiosoituksen aika-arvo. Esim. 6/8-, 9/8- ja 12/8- tahtiosoitukset koostuvat käytännössä lähes aina 3/8-’yksiköistä’ eli iskuyksikkönä on kahdeksasosan sijasta pisteellinen neljäsosanuotti. Ainoastaan kun tempo on hidas, 1/8 -nuotti tuntuu näissä tahtiosoituksissa luontevalta iskuyksiköltä.

Iskuyksikkönä voi olla myös lyhyempiä tai pidempiä aika-arvoja ja niiden määrä voi olla jokin muu kuin taulukossa esitetty.

Sulkuihin on merkitty sellaiset tahtiosoitukset, joilla jokin muu iskuyksikkö on tavallisempi kuin rivillä esitetty. Esim. 3/4-tahtiosoituksessa pisteellinen puolinuotti on tavallinen iskuyksikkö nopeissa tempoissa. Pisteellinen neljäsosanuotti taas on tavallinen iskuyksikkö 6/8-tahtiosoituksessa. Merkintä tarkoittaa 4/4-tahtiosoitusta ja 2/2-tahtiosoitusta (alla breve).

Metrinen hahmottuminen

Metrisen rakenteen merkintätapa on sopimuksenvarainen ja pohjautuu notaation historiaan. Musiikillisesti on hyvin tärkeää mm. erottaa 3/4- ja 6/8-tahtiosoitukset toisistaan. Vaikka molemmissa on laskennallisesti sama määrä aika-arvoja, jakaantuu edellinen kolmeen tahdinosaan, jälkimmäinen taas kahtia. Modernissa notaatiossa käytetään joskus selvyyden vuoksi merkintää, jossa on merkitty aika-arvon sijasta iskuyksikkö nuottina.

Musiikillisen rytmin/metrin hahmottumista on selitetty ja selitetään edelleen eri tavoin. Suomalaisessa musiikinteoriassa (aiemmin) käytetyt termit iskuala (Krohn) ja metrinen kaava (Oksala) eivät vastaa sitä metriikan hahmotustapaa, joka alla olevassa kuviossa on esitetty sykkeen hierarkkisuutta kuvaavina pistekuvioina.

Ylimmän rivin pisteet kuvaavat pienintä käytettyä aika-arvoa (nopea syke). Neljä päällekkäistä pistettä kuvaa pääiskua eli tahtiviivan jälkeistä nuottia. Sivuiskut on hierarkisoitu niin, että kolme päällekkäistä pistettä koetaan korollisempana kuin kaksi. Tyypillisesti näistä välitasoista jompi kumpi edustaa sitä musiikin sykettä, jonka määrää käytettävän iskuyksikön.

Kuvion A metrinen hierarkia vastaa tasajakoista tahtiosoitusta; 4/4-tahtiosoituksessa peräkkäiset pallot ovat kahdeksasosanuotteja, 2/4-tahtiosoituksessa 1/16-nuotteja.

Kuvio B voi olla tahtiosoituksena 6/8, mutta myös esim. 3/4, koska kyseisessä tahtiosoituksessa peräkkäiset tahdit muodostavat usein pareja, joiden jälkimmäinen puolisko hahmottuu hierarkisesti heikompana.

Kuvio C tahtiosoitukseksi käy myös 3/4, jos kyse on kolmimuunteisesta rytmistä (jazzvalssi).

Kuvio D edustaa paitsi 12/8 -tahtiosoitusta (peräkkäiset pallot ovat kahdeksasosia) myös tyypillistä kolmimuunteista 4/4-tahtiosoitusta (pallot ovat 1/4-triolin osia). Kuvioissa B, C ja D tahti jakaantuu kahteen, kolmeen ja neljään osaan; kaikissa on kuitenkin sama määrä nopeinta aika-arvoa.

Mainitut neljä hahmotustapaa tunnettiin jo 1300-luvulla tempus- ja prolatio-suhteina (ks. Muhi).

Edellä esitettyä jaotustapaa sovelletaan usein myös tahtia laajempiin musiikillisiin yksiköihin. Erityisesti rytmimusiikissa on yleistä, että tahdit muodostavat pareja ja sitä kautta neljän, kahdeksan 12:n ja 16:n tahdin ryppäitä, joiden alut hahmottuvat metrisesti painokkaiksi.

Metrisen rakenteen hahmottamista helpottavat tahtiosoitusten iskuyksikköjen tuntemisen lisäksi sävellyksen koho- tai vajaatahtisuus, se miten aika-arvot on ryhmitelty (palkitettu tai yhdistetty kaarilla) ja esim. erilaiset fraseerausmerkit.

Tempo vaikuttaa metrisen rakenteen hahmottamiseen ja sitä kautta myös tahtiosoituksen merkintätapaan: kun hitaassa 3/4-tahtiosoituksessa etenevää sävelmää kiihdytetään, iskuyksiköksi on järkevä merkitä pisteellinen neljäsosanuotti ja tahtiosoitukseksi 6/8. Tempon vielä lisääntyessä sävelmä on luonteva hahmottaa 12/8:ksi. Kun tempo kiihtyy niin nopeaksi, ettei iskun sisäisiä jakoja enää hahmoteta, muuttuu tahtiosoitus 4/4:ksi. Kolmijakoinen perustahtilaji on muuttunut siis tempon nopeutuessa tasajakoiseksi (!).