Suomeksi | In English

Tahdin käsite

Sana tahti juontuu latinana sanasta ’tactus’ = kosketus, tunto,vaikutus, teho. Musiikkikirjallisuudessa käsitettä tactus on käytettyjo renessanssiaikana, mutta vasta barokin (ja tahtiviivan keksimisen) myötä syntyimoderni tahdin käsite. Tahdin pituuden määrittelee tahtiosoitus.Usein käsite tahti määritellään vain graafisesti kahdentahtiviivan välissä olevana tilana. Tahti voidaan määritellä toisinkin;esim. kohotahdilla alkavassa sävellyksessä ’musiikillisettahdit’ menevät lomittain, kuten alla olevassa kuvassa onesitetty

Kohotahdilla alkavassa sävellyksessä ei ole taukoa alussa. Viimeisentahdin (ns. ’katkotahdin’) nuottiarvojen summa merkitäänusein saman verran vajaaksi kuin mitä kohotahti vie kokonaisesta tahdista.Alussa oleva kohotahti ei saa tahtinumeroa, notaatio-ohjelmissa se merkitäänkintahdiksi ’nolla’. Nimitystä kohotahti tai pelkästään'koho' käytetään usein myös minkä tahansa fraasinaloittavista nuoteista silloin kun fraasi ei ala tahdin alusta.

Vajaatahdin alussa on tauko, jolloin viimeinenkin tahti täyttyy tahtiosoituksenmukaan. Se saa myös tahtinumeron ja sen kesto on yleensä yli puoletkokonaisesta tahdista. Vajaatahtisissa sävellyksissä (esim. J. S.Bachin monet 2-ääniset inventiot) alun tauolla on elämyksellinen,metrinen painotus, ns. ’nollakorko’. Koska sävellyksen alussaolevaa taukoa on mahdotonta havaita pelkästään kuulonvaraisesti,pyrkivät muusikot usein ilmentämään sen esim. liikkeentai sisäänhengityksen avulla, jotta kuulijalle välittyisi havaintosävellyksen metriikasta. Kohotahtia vastaavia käsitteitä onmonissa kielissä (upbeat, anacrusis, arsis, upptakt), sen sijaan vajaatahtion tyypillisesti suomalainen termi.