Suomeksi | In English

Sointujen välisistä suhteista

Funktionaalisuuteen liittyy myös peräkkäisten sointujen pohjasävelten välinen suhde, joka sävellajin sisällä voi olla kolmenlainen: terssi-, kvartti- tai sekuntisuhteisuus.

Laskeva terssisuhteisuus on nousevaa yleisempi, ja usein terssisuhteisissa liikkeissä basso etenee lomasävelisesti sointuliikettä nopeammin aika-arvoin (tahdit 3 - 4). Äänenkuljetuksessa kaksi kolmisoinnun säveltä jää paikalleen mikä tekee sointuliikkeestä pehmeää varsinkin, jos käytetään myös sointukäännöksiä (tahdit 6 - 9).

Kvarttisuhteinen sointuliike on tyypillinen lopukkeissa ja erilaisissa sekvenssikuluissa. Äänenkuljetuksessa tehdään usein vastaliike vaikka yksi soinnun sävel pysyykin aina samana (tahdit 11 - 13). Jos tästä periaatteesta luovutaan, niin kaikki äänet liikkuvat toisinaan samaan suuntaan (tahdit 16 - 17) ja mollissa syntyy myös ylinouseva sekuntiliike (tahti 18).

Sekuntisuhteisissa sointuliikkeissä yhteisiä säveliä ei ole lainkaan, mikä merkitsee edellisiä sointuliikkeitä rajumpaa muutosta. Jatkuva sekuntisuhteisuus on sointuliikkeissä harvinaista, yleensä väliin jää terssi- ja kvarttisuhteita. Äänenkuljetuksessa sekuntisuhde vaatii vastaliikkeen, jolloin tyypillisesti basso etenee eri suuntaan kuin muut äänet.

Kvinttisuhde on sama kuin kvarttisuhde, sekstisuhde on sama kuin terssisuhde jne. (ks. käänteisintervallit), joten ainut jäljelle jäävä on tritonussuhde. Se on tavallinen peräkkäisissä dom7-soinnuissa. Nuottikirjoituksessa sointujen "terssipino" voidaan huomioida (tahdit 25 - 26) tai jättää huomioimatta (tahdit 27 - 28), jolloin vältytään monilta kromaattisilta merkeiltä.

Varsinkin terssisuhteisuutta voi olla myös sävellajin ulkopuolella, vaikka kolmisointuharmoinioissa pysyttäisiinkin (tahdit 30 - 34). Yhteisten sävelien vuoksi sointuliikkeet tuntuvat silloinkin verraten pehmeiltä.