Suomeksi | In English

Kvinttikierto

Kvinttisuhteisiin (eli kvarttisuhteisiin, koska 5 ja 4 ovat käänteisintervalleja) perustuvat sointusekvenssit ovat tonaalisessa musiikissa olleet hyvin yleisiä jo barokista lähtien.

Diatoninen kvinttikierto sisältää ainoastaan sävellajin omia sointuasteita järjestyksessä I - IV - VII - III - VI - II - V - I. Käytännössä se rajoittuu kuitenkin useimmiten muutamaan viimeiseen sointuun.

Duurisävellajissa on asteiden IV ja VII pohjasävelten välillä tritonus puhtaan kvartin tai kvintin sijasta. Niinpä joskus 4. aste esiintyy korotettuna silloin kun kvinttikierto lähtee siitä.

Yläpuolella olevassa nuottiesimerkissä on tyypillisen kvinttikierron redusoitu kolmiääninen malli (tahdit 1 - 4). Bassossa vuorottelevat peräkkäiset kvartit ja kvintit. Soinnun 3 ja 7 muodostavat asteittaiset linjat. Toinen linjoista (väliääni) on kromaattinen, jolloin joka toinen sointu on duurisointu. Tällöin sointuastemerkinnässä käytetään välidominantteja (V/III, V/II). Jos molemmat linjat olisivat kromaattisia, syntyisi peräkkäisten dom7-sointujen ketju eli ns. välidominanttiketju.

Tahdeissa 5 - 8 on merkitty joihinkin sointuihin intervallisuhteet bassoon nähden. Sointuliike välidominantilta sävellajin asteelle sisältää aina laskevan kulun, jolloin koko melodialinja voidaan hahmottaa laskevana.

Kvinttikiertoon sopiva melodinen runko lähtee usein sävellajin ylimmistä asteista (6. tai 7.) tai jopa yläoktaavista, joka on soinnutettu korotetulle 4. asteelle rakentuvalla mollipienseptimisoinnulla. Tämä sointu on kulun II - V - I ensimmäinen sointu e-mollisävellajissa eli se valmistaa välidominanttia III asteelle.

Tahdeissa 9 - 12 havaitaan, että kvinttikierto voidaan haluttaessa istuttaa laskevaan melodiseen fraasiin. Melodiaan syntyy ”appoggiaturia” (4-3, 9-8), mikä saa aikaan tunnun sointukierrosta Em11 – A9 – Dm11 – G9

Oleellista on havaita, että erilaisia kvinttikiertotyyppejä on hyvin monia täysin diatonisista välidominanttisten kautta välidominanttiketjuihin tritonuskorvauksineen, jolloin jokainen säestävä linja on kromaattinen.

Melodian suhde bassoon synnyttää tahdeissa 13 - 16 tritonuskorvausten takia jazz-soinnutukselle tyypillisiä harmonioita. Tahdin 13 appoggiatura (#4) kirjoitetaan reaalisointuna F7#11.

Tutki millaisia “jazz”-sointuja melodian ja basson välille muodostuu, jos tahdit 9 -12 soinnutettaisiin tahtien 13 -16 laskevilla kromaattisilla linjoilla.

Kvinttikierto mollissa

Rinnakkaissävellajeilla on keskenään paljon yhteisiä sointuja. Niinpä mollisävellajissa tapahtuu usein siirtymistä rinnakkaisduuriin hetkellisesti tai pidemmäksi aikaa. Tyypillinen neljästä soinnusta koostuva kvinttikierto on seuraavassa nuottiesimerkissä.

Viivaston alapuolella oleva sointuanalyysit kertovat kaikki saman asian eri tavoin painottaen.
Sointukulkua voidaan pitää a-molliin kuuluvana (1. rivi)
G-duurisointu merkitään kuitenkin usein välidominanttina (2. rivi).

Sointu Dm (II) valmistaa välidominanttia, jolloin tapahtumasta käytetään puhekielessä yleisesti nimitystä "kakkosvitonen". Kakkosvitoselle ei ole vielä olemassa vakiintunutta merkintätapaa. Tässä on nuolten avulla osoitettu, että kyse on sointutapahtumasta, jossa liike kohti III asteen sointua on oleellinen.

Sointukierto voidaan analysoida kokonaan C-duurissa (3. rivi). Kontekstista riippuu kuitenkin missä sävellajissa kierto hahmottuu. C-duurisointua voi seurata heti esim. E7 ja Am, jolloin a-mollissa tapahtuva analyysi on parempi.