Suomeksi | In English

Välidominantit

Dominanttisten ja predominanttisten sointujen yhteydessä on käsitelty jo tritonus-intervallin merkitystä jännitettä luovana ("dominanttisena") intervallina. Kuulonvaraiseen sävellajin hahmottamiseen riittää se, että kuulee tritonuksen purkautuvan joko duuri- tai mollisointuun.

Useille sävellajin asteille rakentuu tersseistä duuri- tai mollikolmisointu, jonka voi saada "tuntumaan toonikalta", jos sitä edeltää sen oma dominanttisointu. Esim. jos C-duurissa II asteen sointua (Dm) edeltää A7(d-mollisävellajin V7), niin sointujen välinen suhde on voimakkaampi kuin, jos olisi kyseessä tavanomainen VI-II -liike (Am - Dm). Tähän vaikuttaa tritonuspurkaus: A7:n terssi ja septimi purkautuvat Dm:n perussäveleen ja terssiin.

Dom7-soinnussa on aina tritonus ja kun toisaalta duurisävellajin sisällä tritonuksia on vain yksi, niin välidominantit sisältävät aina sävellajiin kuulumattomia säveliä eli muunnesäveliä.

Välidominantin symbolina käytetään dominanttisen soinnun (V, Vs tai VII) merkkiä, jota seuraa kauttaviiva (/). Kauttaviivan jälkeenon sointuaste (ns. välitoonika), johon välidominantti purkautuu.

Nuottiesimerkissä ovat C-duurisävellajin välidominanttisoinnut ja niitä seuraavat välitoonikat (pohjasävel + terssi) sointuastesymboleineen sekä reaalisointumerkein. VII asteelle ei ole välidominanttia koska se on vähennetty kolmisointu (ei myöskään mollin II:lle).

Samoista soinnuista on poimittu tritonuspurkaukset, jolloin nähdään mitä kromaattisia muunnoksia sävellajin asteille muodostuu kunkin soinnun yhteydessä.

Jos tritonuksen väliin lisätään pieni terssi, saadaan VII-tyyppinen välidominantti. Jos lisätään vielä pieni terssi yläpuolelle syntyy VII7-tyyppinen välidominantti, joka on vähennetty nelisointu ("dimisointu"). Dimisoinnussa voidaan hahmottaa sisäkkäiset tritonukset, joiden asianmukainen purkaustapa näkyy nuottiesimerkissä. Vaikka dimisointu sisältääkin kaksi purkauksen vaativaa tritonusta, on dominanttityyppinen (V7/) välidominantti kuitenkin yleisin, koska silloin syntyy kvarttisuhde välitoonikaan.

Mollisävellajissa voidaan jotkut soinnut kirjoittaa kahdella tavalla:
V/VI = III (a-mollissa C-duurisointu on myös dominantti F-duurisoinnulle)
V/III = VII (G on dominantti C:lle)
Rinnakkaissävellajeilla on näin ollen yhteisiä sointuja keskenään (ks. alla oleva nuottiesimerkki). Sointukierto Am – Dm – G7 – C voidaan hahmottaa a-mollin asteina I – IV – VII7 – III tai I – IV – V7/III- III. Samat soinnut ovat C-duurissa VI – II – V7 – I (ks.kvinttikierto mollissa).

Kvarttisuhde peräkkäisten sointujen välillä luo dominanttisuutta, vaikka ensimmäinen sointu ei olisikaan dom7 tai vähennetty nelisointu. Duurisävellajin toonikasointu voitaisiin periaatteessa merkitä myös V/IV. Oleellista onkin kvarttisuhteen tunnistaminen vaikka se ei merkinnässä näykään (esim. III – VI – II –V ). Jazzin sointuanalyysissä käytetäänkin toisinaan merkintätapaa II7 = D7 ja IIm7 = Dm7 (C-duurissa).

Äänenkuljetus välidominanteissa

Välidominantteihin liittyvät äänenkuljetukset poikkeavat toisinaan perinteisistä säännöistä. Esim. V7/V:n kohdalla on tavallista, että korotettu neljäs aste alennetaan takaisin, jos sointu etenee dom7:lle. Tällöin syntyyrinnakkaistritonusliike (tahti 1).

Se että sävellajin 5. astetta ei juuri koskaan alenneta johtuu osin V/V:n yleisyydestä – sointu vaatii duuriterssin eikä 5 hahmottuisi soinnun osana.

Tritonuspurkaukset ja #4 liittyvät muihinkin välidominanttisiin sointuihin (tahdit 2 -4). Tahdeissa 5 -7 on tyypillisiä väliäänten äänenkuljetuksiamainittujen sointujen yhteydessä.

Kun välidominantit esiintyvät terssikäännöksinä, niin kromaattinen muunnos on bassossa, jolloin sointujen tonaalinen teho (dominanttisuus) tuntuu suuremmalta. Myös noonisointu voi olla välidominantin muoto, samoin kuin kaikki dom7-soinnun muunnesäveliä sisältävät variantit (ks. Reaalisointumerkintä).

Nimitystä kvinttikierto käytetään kun sävellajiin kuuluvia sointuja on peräkkäin kvinttijärjestyksessä. Usein ne ovat silloin myös nelisointuina, jolloin p7 toimii dominanttisena intervallina tritonuksen ohella.

Kun kvinttijärjestyksessä olevia dom7-sointuja on useita peräkkäin käytetään nimitystä välidominanttiketju. Kauttaviivaa käytetään symbolien yhteydessä kunnes seuraa jokin sävellajiin kuuluva sointu.

Varsinkin kevyessä musiikissa on tavallista, että välidominanttia edeltää sen oma predominantti, tyypillisesti II7-sointu välitoonikan sävellajissa. Välisubdominantin astemerkki voidaan liittää välidominanttisointuun esim. hakaviivalla.

Välisubdominantin kuuluessa pääsävellajin sointuvalikoimaan sitä ei merkitä, mutta toisaalta sen funktio on syytä tiedostaa. Esim. sointukulussa C - Am - D7 - G7 - C sointu Am on dominanttisävellajin II asteen sointu.