Suomeksi | In English

Kolmisoinnut

Sointuastemerkintä on musiikinteoriassa käytetyin tapa kuvata peräkkäisiä tonaalisia harmonioita jollain tapaa analyyttisesti. Samankuuloinen sointu(kulku) merkitään samalla tavalla sävellajista riippumatta. Merkintä perustuu asteikon sävelille rakennettuihin kolmisointuihin, jotka numeroidaan perussävelestä lähtien I … VII. Käytetyimmät soinnut missä tahansa sävellajissa ovat toonikasointu eli I asteen sointu ja dominanttisointu (V asteen sointu).

Merkintää käytti ensimmäisenä Joseph Vogler (1749-1814). Monissa maissa käytetään duurisoinnuista roomalaisia numeroita ja mollisoinnuista merkintätapaa i, ii, iii jne. Tämä merkintätapa on peräisin Gottfried Weberiltä (1779-1839). Merkintätapa ei ole standardisoitunut, mutta eri versiot muistuttavat toisiaan siinä määrin, että symbolikieli on ymmärrettävissä versiosta riippumatta.

Kolmisoinnut voidaan hahmottaa niin, että kunkin kolmisoinnun sävelet edustavat tiettyä astetta sävellajissa. Toonikasoinnussa ovat mukana 1., 3. ja 5. aste, jotka asteina ovat vakaimmat. VII asteen soinnussa ovat taas aktiivisimmat 2., 4. ja 7. aste. Tavaksi on tullut kuitenkin hahmottaa soinnut terssirakenteina. Päällekkäiset terssit voivat olla suuria (s3) tai pieniä (p3), jolloin kolmisointuja voi olla neljää eri tyyppiä:

s3 + p3 = duurisointu
p3 + s3 = mollisointu
p3 + p3 = vähennetty kolmisointu
s3 + s3 = ylinouseva kolmisointu

Seuraavassa nuottiesimerkissä on kuvattu kolmisoinnut C-duurissa ja c-mollissa. Mollisävellajissa luonnollisen mollin mukainen III asteen sointu on sama kuin rinnakkaisduurin toonikasointu ja niinpä mollisävellajeissa onkin useimmiten harmonisen mollin mukaisia sointuja, joista ehdottomasti yleisimmät ovat V ja VII asteen soinnut (kehystettynä). Toonikaan etenevä johtosävel vakiinnuttaa sävellajitunnun.

Luonnollinen molliasteikko sisältää sävellajin etumerkintään kuuluvat sävelet
Harmonisessa molliasteikossa on johtosävel eli etumerkintään nähden 7. aste on korotettu
Melodinen molliasteikko sisältää johtosävelen ja myös korotetun 6. asteen ylöspäin mentäessä. Alaspäinen melodinen molliasteikko on luonnollisen molliasteikon mukainen.

Koska mollisävellajin 6. ja 7. aste voivat samassa sävellyksessäkin olla minkä tahansa molliasteikon mukaisia, on toisinaan käytössä myös tarkentavia indeksejä. Asteen merkki (°) edustaa vähennettyä sointua.Ylinousevan soinnun symboliksi taas on vakiintunut plus-merkki (+). Myös kenraalibassomerkintään pohjautuvat numero- ja etumerkkisymbolit ovat jokseenkin yleisiä.

Duuriasteikon kolmisoinnut

Duuriasteikon kolmisoinnut

Luonnollisen molliasteikon kolmisoinnut

Luonnollisen molliasteikon kolmisoinnut

Tavallisia muotoja harmonisessa ja melodisessa mollissa

Tavallisia muotoja harmonisessa ja melodisessa mollissa

Duurin asteet ovat kiinteämmin sidoksissa sävellajiin kuin mollin, jossa melodiset ja äänenkuljetukseen liittyvät tekijät vaikuttavat siihen minkälaista "väritystä" käytetään 6. ja 7. asteesta. Mollisävelmien sointuastemerkinnätkin vaihtelevat. Käytössä on monia erilaisia tapoja merkitä esim. melodisen molliasteikon mukaiset sointuastesymbolit. Yllä esitetty tapa on yksinkertainen, mutta toisaalta voidaan nähdä, että sama symboli voi vastata kahta eri nuottikuvaa.

Analyysin kannalta ei ole oleellista se, että käytetyt symbolit vastaavat yksiselitteisesti tiettyä sointua vaan sen tunnistaminen, että monet soinnut ovat ambivalentteja (kaksitulkintaisia). Mollin III asteen sointu on sama kuin rinnakkaisduurin toonikasointu. Jos sitä edeltää VII aste ja tätä IV aste, niin sointukulku voidaan hahmottaa myös II - V - I -kulkuna rinnakkaisduurissa. Koska mollin 6. ja 7. aste esiintyvät usein kromaattisin muunnoksin, voisi nuottiesimerkin tahdissa 6 olla VII asteen soinnun edessä alennusmerkki osoittamassa, että kyse on laskevan melodisen mollin mukaisesta sointumuodosta. Vastaavasti tahdissa 8 oleva korotusmerkki voidaan jättää pois. Merkintätavat ovat sopimuksenvaraisia.

Nuottiesimerkissä merkinnät rinnakkaissoinnuille /></div><p>Koska mollin 6. ja 7. aste esiintyvät usein kromaattisin muutoksin, voisi nuottiesimerkintahdissa 6 olla VII asteen symbolin edessä esim. alennusmerkki osoittamassa,että kyseon laskevan melodisen mollin mukaisesta sointumuodosta. Vastaavasti tahdissa8 oleva korotusmerkki voidaan jättää pois. Merkintätavatovat aina sopimuksenvaraisia.</p><h2>Kolmisointujen käännökset</h2><p>Kolmisoinnun kolme säveltä voivat olla vertikaalisesti missä tahansajärjestyksessä. Sointuastemerkinnässä <b>symboli määräytyy alimmasta sävelestä lasketun intervallin (tai intervallien) mukaan.</b> </p><p>Kun intervalli alimmasta sävelestä muihin kolmisoinnun säveliinon terssi ja kvintti käytetään nimitystä kääntämätönkolmisointu (tai terssikvinttisointu), kts. seuraava nuottiesimerkki. Tämä muotoon tavallisin, minkä takia symboliin ei lisätä myöskäänmitään indeksiä.</p><p>Kun alimmasta sävelestä (eli "bassosta") lukien etäisyyson terssi ja seksti, käytetään nimitystä <b>sekstisointu</b>.Erona kääntämättömään on kvintin muuttuminensekstiksi, mistä syystä yläindeksiksi merkitään "6".Kyseessä on alkuperäinen kolmisointu, jossa soinnun terssi on nyt alimpanasävelenä. Tämän takia sointua nimitetään myös terssikäännökseksi.</p><p><b>Kvarttisekstisointu</b> (eli soinnun kvinttikäännös) sisältää nimensä mukaisestibassosta lukien intervallit kvartti ja seksti. </p><p>Tahdeissa 4 – 7 on kuvattu muutamia sointuja astemerkinnällä.Fraasin päättävässä lopukkeessa eli kadenssissa olevank. <b>kadensaalinen kvarttisekstisointu</b> merkitään nykyäänkaksoispidätyksenä (6–5 ja 4–3, huom. viivat numeroidenvälillä), jota edeltää symboli V. Merkintätapa johtuusiitä, että sointu edustaa dominanttista funktiota. </p><p>Kadensaalisen kvarttisekstisoinnun symbolina on käytetty "mekaanista" merkintää I<img mce_tsrc=. Toonikasoinnun kvinttikäännöstä kuvaava merkintä ei kuitenkaan kuvaa kadenssissa soinnun funktiota, siksi tahdin 6 mukainen merkintätapa on suositeltava. Sama sointu voiesiintyä musiikissa esim. lomasävelisessä kulussa kuten tahdissa 5, jolloin tuo merkintä on perusteltu.

Lomasävelet ja toonikasoinnun kvinttikäännös