Suomeksi | In English

Etumerkinnät

Sävellajien etumerkintää käytetään, jotta nuottien kirjoittaminen ja lukeminen olisi vaivatonta eri sävellajeissa. Etumerkinnällä osoitetut kromaattiset merkit ovat voimassa koko sävellyksen ajan, mutta tilapäiset etumerkit vain seuraavaan tahtiviivaan saakka.

Rinnakkaissävellajeilla on sama etumerkintä. Duurisävellajit kirjoitetaan suurella, mollisävellajit pienellä alkukirjaimella, esim. A-duuri ja fis-molli.

Barokin aikana oli tavallista, että etumerkinnässä oli vain osa niistä kromaattisista muunnoksista, joita sävellys piti sisällään (esim. A-duurisävellys saattoi olla kirjoitettu niin, että etumerkinnässä olivain kaksi korotusmerkkiä, mutta tilapäisin merkein oli ilmoitettu aina sävel gis). Usein syynä oli se, että sävelmä miellettiin johonkin kirkkosävellajiin duurin tai mollin sijasta.

Tarkasteltaessa etumerkintöjä eri klaaveilla (nuottiesimerkki) voidaan havaita nouseva linja ristimerkkisissä ja laskeva linja b-merkkisissä sävellajeissa. Korotusmerkkisissä sävellajeissa nouseva linja näkyy ainoastaan tenoriklaavissa, koska käytännöksi muodostui jo alunperin kirjoittaa ylennykset fis ja gis viivaston yläosaan.

Sävellajien etumerkinnät tavallisimmilla klaaveilla

Etumerkinnät nuottiviivastolla