Suomeksi | In English

Intervallit

Intervallin muodostaa joko kaksi yhtä aikaa soivaa (simultaani-intervalli eli harmoninen intervalli) tai kaksi peräkkäistä säveltä (suksessiivi- eli melodinen intervalli). Intervallien perustana ovat oktaavi-identiteetti ja diatoninen asteikko.

Oktaavi-identiteetillä tarkoitetaan sitä, että kaikissa musiikkikulttuureissa oktaavin päässä toisistaan sijaitsevat sävelet aistitaan tietyllä tavoin samoina. Fysikaalisesti ilmiö perustuu siihen, että oktaavia korkeammalla olevalla sävelellä on kaksinkertainen taajuus. Länsimaisessa säveljärjestelmässä esim. a1 (ns. normaalisävel) on 440 Hz, a2 taas 880.

Diatonisen asteikon katsotaan olevan tonaalisen musiikin säveljärjestelmän pohjana. Sen perustalle rakentuvat niin sävelnimet, intervallit kuin nuottikirjoituskin. Yksinkertaistaen se muodostuu sävelnimistä …c, d, e, f jne. Asteikolla ei ole varsinaista alkusäveltä vaan se on ns. kattoasteikko (kts. Asteikoista ja kattoasteikoista).

Intervallien nimitykset perustuvat latinankielisiin järjestyslukuihin. Antiikin roomalaiset eivät tunteneet nollaa, joten intervalleja laskettaessa on otettava aina lähtösävel mukaan. Jos kahden sävelen väliin jäävien diatonisten sävelaskelten lukumäärä on nolla, intervallia kutsutaan priimiksi (merkitään numerolla 1). Jos sävelaskelia jää yksi, intervallia kutsutaan sekunniksi (2) jne.

Intervallien nimitykset ja niitä vastaavat numerosymbolit, jotka viittaavat etäisyyteen diatoniseen asteikkoon pohjautuvalla nuottiviivastolla:

priimi 1 oktaavi 8 kvintdesiimi 15
sekunti 2 nooni 9
terssi 3 desiimi 10
kvartti 4 undesiimi 11
kvintti 5 duodesimi 12
seksti 6 tredesiimi 13
septimi 7 kvartdesiimi 14

Taulukossa ovat rinnakkain oktaavin päässä toisistaan olevat intervallit. Numerosymboleja on käytetty jo barokista lähtien, jolloin esim. sointuja saatettiin kuvata käyttäen jopa yli 20:n meneviä intervallinumeroita. Desiimi kirjoitetaan usein muodossa "desimi" (myös undesimi jne.).

Diatoniset intervallit voivat olla puhtaita (lyhennetään pu tai pelkkä intervallinumero, esim. 5 on puhdas kvintti), suuria (s), pieniä (p), vähennettyjä (vä) tai ylinousevia (y). Muitakin lyhennemerkintöjä on käytössä.

Koska diatoninen asteikko ei ole tasavälinen vaan sisältää sekä koko- että puolisävelaskelia, on intervalleilla erilaisia laatuja.

Duuriasteikon perussävelestä ylöspäin lukien priimi (1), kvartti (4), kvintti (5) ja oktaavi (8) ovat puhtaita.

Duuriasteikon perussävelestä ylöspäin lukien sekunnit (2), terssit (3) sekstit (6) ja septimit (7) ovat suuria. Perussävelestä alaspäin lukien ne taas ovat pieniä.

Melodinen suuri sekunti (s2) on käytännössä sama kuin käsite kokosävelaskel eli tonus (T) asteikkojen yhteydessä, pieni sekunti (p2) taas vastaa diatonista puolisävelaskelta, jota kutsutaan myös nimellä semitonus (S).

Tritonus, joka on hiukan virheellisesti on vakiintunut sekä ylinousevan kvartin että vähennetyn kvintin synonyymiksi tarkoittaa alun perin nimensä mukaisesti kolmea (peräkkäistä) kokoaskelta. Duuriasteikossa vain 4. ja 7. sävel ovat tämän etäisyyden päässä toisistaan, esim. C-duuriasteikossa sävelet ovat f ja h. Intervallin virallinen nimi on joko ylinouseva kvartti (y4) tai vähennetty kvintti (v5) riippuen siitä, mikä on sävelten välinen etäisyys nuottiviivastolla. Muut ylinousevat ja vähennetyt intervallit eivät kuulu diatoniseen asteikkoon. Joskus suuren terssin sijasta käytetään nimitystä ditonus (kaksi kokosävelaskelta).

Nuottiesimerkkiin on koottu diatoniset intervallit oktaaviin saakka. Kahdessa ylimmässä ei ole nuottiavainta, joka määrittelisi säveltason, joten näistä intervalleista ei voi määrittää laatua. On huomattava, että intervallin nimeen vaikuttaa ensisijaisesti ”välimatka viivastolla”. Esimerkiksi y4 ja v5 ovat tasavireisyydessä saman kuuloisia, mutta niiden etäisyys toisistaan on nuottiviivastolla erilainen.

Diatoniset intervallit

Intervallit nuottiviivastolla

Seuraavaan nuottiesimerkkiin on koottu kahdelle ensimmäiselle riville diatonsia intervalleja, eli intervalleja jotka löytyvät esim. duuriasteikon sisältä. Tahtiin yksi on merkitty puolisävelaskelten (e-f ja h-c) paikat. Puolisävelaskelten sijoittuminen intervallin sisään määrää intervallin laadun, kuten edellisessä luvussa jo todettiin.

Tahdissa 8 kvartti on ylinouseva, koska sen sisällä ei ole puolisävelaskelia. Samankuuloisen, mutta nuottiviivastolla erilaisen vähennetyn kvintin sisällä ovat molemmat puolisävelaskelet.

Harmoninen molliasteikko ei ole diatoninen vaan sisältää mm. ylinousevan sekunnin (tahti 15) ja muitakin vähennettyjä ja ylinousevia intervalleja.

Harmoninen molliasteikko

Intervallien laatua voidaan muuttaa kromaattisin merkein. Ylemmän sävelen korottaminen tai alemman alentaminen laajentaa intervallia. Intervallia voidaan supistaa alentamalla ylempi tai korottamalla alempi sävel:

Intervallien kromaattinen muuntelu

Intervallien hahmottamisesta

Intervallit hahmotetaan yleensä vain nuottiviivastolla, ja taito opitaan musiikkiopintojen alussa vähitellen. Tässä luvussa tarkastellaan lyhyesti intervallihahmoja sellaisinaan ilman yhteyttä notaatioon.

Alla olevaan kuvioon on merkitty intervalleja laatuineen. Kullakin intervallilla on oma käännöksensä, jota kutsutaan nimellä käänteisintervalli. Käänteisintervalleja keskenään ovat esim. 8 ja 1 sekä 5 ja 4, jotka on yhdistetty tässä viivoin. Käännettäessä intervallin laatu muuttuu puhtaita intervalleja lukuun ottamatta. Suurista tulee pieniä (esim. s3 ja p6) ja vähennetyistä ylinousevia (y4 ja v5). Tritonus on siis oma käänteisintervallinsa, oktaavin "puoliväli". Käänteisintervallit kuuluvat samaan ryhmään keskenään, esim. sekstit ja terssit ovat sointusävyisiä. Kuvion voi hahmottaa kokoon taitettavana esineenä, jossa käänteisintervallit osuvat toistensa kohdalle.

Käänteisintervallit

Alkeisteorian opintojen alkuvaiheessa saattaa olla vaikea oppia hahmottamaan intervallin laatua nuottiviivastolla. Oppijan auttamiseksi onkin monia tapoja, esiteltäköön tässä yksi.

Lähtökohta on kyky tunnistaa diatonisen asteikon sisällä olevien puolisävelaskelten paikat.

”sääntö seksteille ja septimeille”:
Jos sävelten väliin jää kaksi puolisävelaskelta on intervalli pieni, jos niitä jää vain yksi on intervalli suuri.

”sääntö tersseille ja sekunneille”:
Jos sävelten väliin jää yksi puoliaskel on intervalli pieni, muuten se on suuri.

Puolisävelaskelten paikka taas voidaan havainnollistaa jäljempänä olevalla kuviolla, jossa sävelnimet on järjestetty renkaan muotoon. Suuremmat välit nimien välillä kuvaavat kokosävelaskelia, pienemmät puolisävelaskelia. Mikä tahansa duuriasteikko voidaan kuvata käyttämällä seuraavia sävelnimiä:

C = Do
D = Re
E = Mi
F = Fa
G = So
A = La
H = Ti

Romaanisella kielialueella nämä meillä vain säveltapailuun liitetyt nimet ovat varsinaisia sävelten nimiä, joita käytetään esim. sointumerkeissä (esim. So7 = G7).

Edellä mainittua sääntöä soveltaen terssi do-mi on suuri, koska sävelnimien välissä ei ole puolisävelaskelta. Seksti ti-so on pieni, koska sävelten väliin jää myötäpäivään lukien kaksi puolisävelaskelta. Asteikon re-sävel on ylimpänä, jotta kuvio hahmottuisi symmetrisenä. Kuviolla voidaan havainnollistaa myös käänteisintervallin käsitettä, koska intervalleja voidaan lukea sekä myötä- että vastapäivään: seksti do-la (myötäp.) on suuri, terssi do-la (vastap.) taas pieni.

Käänteisintervallit ympyröissä