Lyömäsoittajien lukumäärä

Säveltäjän on hyvä tietää, kuinka monelle lyömäsoittajalle hän säveltää. Musiikillisten lähtökohtien lisäksi asiaa määrittää olennaisesti se yhtye, orkesteri tai muu kokoonpano, jolle sävelletään. Jos säveltäjä saa valita lyömäsoittajien määrän itse, kannattaa päätös tehdä heti sävellystyön alkuvaiheessa, sillä soittajien lukumäärä vaikuttaa soitinten lukumäärään ja sitä kautta lyömäsoitinosuuksien monimuotoisuuteen.

Pääsääntö on, että soittaja soittaa vain yhtä soitinta kerrallaan. Soittimia voi silti olla yhdellä soittajalla useita. Samanaikaisesti on toki mahdollista soittaa useampiakin soittimia, mutta  yhdistelyn täytyy olla tarkoin harkittua.

soittimia

Joskus voi olla perusteltua säveltää tietoisesti vain yhdelle lyömäsoittajalle. Etuna on tällöin ainakin se, että lyömäsoittajien määrä ei tule esittämisen esteeksi. Lisäksi lyömäsoitinosuudesta muodostuu ehjä kokonaisuus, koska soittotyyli ja ”soundi” säilyvät yhtenäisinä läpi teoksen.

Säveltäjä ei aina suosituksista huolimatta pysty päättämään sävellystyön alussa, kuinka monelle lyömäsoittajalle hän säveltää.  Silloin ei ole myöskään mahdollista hyödyntää osuuksien mukaan suunniteltuja soittimistoja. Soitinten ja soittajien määrän voi todeta vasta myöhemmin, sävellyksen valmistuttua. Säveltäjä siis kirjoittaa lyömäsoitinten osalta yhtä suurta lyömäsoitinpartituuria, joka pitää sisällään kaikki lyömäsoitinosuudet. Tällöin on vaarana, että osuuksiin jakaminen sävellyksen valmistuttua onnistuu vain siten, että samanlainen soitin joudutaan sijoittamaan useampiin soittimistoihin, jolloin soittimistot kasvavat suotta ja ne vievät enemmän tilaa. Soitinten siirtoihin kuluu myös enemmän aikaa. Tällainen työskentelytapa saattaa helpottaa sävellystyötä sen alkuvaiheessa, mutta teoksen valmistuttua säveltäjä joutuu jakamaan lyömäsoittimet soittimistoihin ja kirjoittamaan uudelleen kunkin lyömäsoittajan soitettavaksi tulevat osuudet. Partituurin osuuksiin jakaminen kun ei kuulu lyömäsoittajien tehtäviin.

Säveltäjien ajatukset ja todellisuus eivät aina kohtaa. Usein lyömäsoittajia tarvitaan useampia vain muutaman tahdin vuoksi. Tällaisia tilanteita aiheuttaa juuri partituurimuotoon kirjoitettu lyömäsoittajien osuus, jonka säveltäjä on tarkoittanut yhdelle tai kahdelle soittajalle, mutta joka käytännössä vaatiikin kolme tai jopa neljä lyömäsoittajaa. Jonkin soittimen korvaaminen toisella vastaavan äänen tuottavalla soittimella tai pelkkä soittotavan vaihtaminen voi tällöin vähentää tarvittavien lyömäsoittajien määrää. Lyömäsoitinosuuksia voi saada järkevämmiksi jo pelkällä soitinten uudelleen sijoittelulla.