Hyvät Kodály-seuralaiset!

Seuramme hallituksen uudelleen organisointi on vienyt jonkin aikaa, mutta nyt olemme uusin purjein taas eteenpäin menossa. Energiamme olemme laittaneet 30-vuotisjuhlajulkaisuun, joka uljaana ilmestyy syksyllä.
Olen viettänyt elämästäni joltisenkin ajan klassisen musiikin parissa. Aloitin perinteisesti lastenlauluilla ja yhdessä vaiheessa suurin huvini oli laulaa koulun laulukirjoja kannesta kanteen.
Viulunsoitto vei sitten taas toisenlaisen musiikin pariin ja teini-ikäisenä istuin kuuntelemassa intohimoisesti orkesterikonsertteja. Sittemmin kiinnostukseni on edennyt kamarimusiikkiin, uuteen musiikkiin, kansanmusiikkiin ja barokkimusiikin hienouksiin. Olen pitkän matkan klassisen kuluttaja laidasta laitaan.
Klassisen musiikin puolestapuhujia kaivataan nykymaailmassa. Me klassista musiikkia opettavat emme usein korosta tarpeeksi sen merkitystä, pidämme sitä itsestään selvyytenä. Minua surettaa, että nykymaailman mediassa musiikinharrastus koetaan ensisijaisesti ensin popmusiikin kuunteluna. Maailmassa on paljon hienoa klassiseen musiikkiin lukeutuvia sävellyksiä, joiden soisi olevan myös nuorten tavoitettavissa. Lapset ja nuoret ovat ennakkoluulottomampia kuin osaamme kuvitellakaan. Usein vain luullaan, että he haluavat elää popmaailmassa.
Toivon että Kodály-seura omalta osaltaan kasvattajana paneutuu tämän aatteen levittäjäksi ja vie koulumaailman kasvattajille tietoa siitä.

Kevätkevyin klassisin terveisin

Sari Kaipainen