Kalevalainen runonlaulu

Tiedot koonnut Veera Voima

• Asplund, Anneli: Kalevalaiset laulut. Teoksessa Kansanmusiikki. Toim. A. Asplund ja Matti Hako. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Vaasa 1981. 18-43.

  Alallaan edelleen paikkaansa puolustava yleisteos. Kalevalaisen laulun osio on monipuolinen ja helppotajuinen, mutta tiivis esitys: historia ja tyylikaudet, runomitta, sävelmät nuottiesimerkein, tyylilajit, esitystapa, laulajat.

• Asplund, Anneli (toim.): The Kalevala Heritage –Runonlaulua Suomesta, Karjalasta ja Inkeristä. Cd-levy. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Ondine. Helsinki 1995

  Kokonaisuudessaan äänite antaa suhteellisen monipuolisen kuvan kalevalaisesta laulusta, varsinkin siitä mitä se aikansa loppusekunneilla oli: cd:lle on koottu Suomen Kirjallisuuden Seuran arkiston aarteita, esimerkkejä viimeisten runonlaulajien materiaalista. Autenttista kuvaa siitä, mitä tämä muinainen laulutapa kulta-aikanaan oli, ei cd tietenkään välitä, sillä laulajat ovat kaikki vanhuksia, ja esimerkiksi loitsuja tai vuorolaulua ei tällä levyllä ole. Myös äänen laatu on parissa fonografille taltioidussa, vaikkakin tietokoneella korjatussa kappaleessa sangen huono, mutta silti kuultavissa. Sen sijaan cd on kansilehtineen oiva tietopaketti aihepiiristään, lisäksi kustakin laulajasta valokuvineen, kappaleesta ja jopa kerääjistä on kiintoisaa taustatietoa. Levy personoi kalevalaisen laulun erittäin kannatettavalla ja ihmisläheisellä tyylillä.

• Asplund, Anneli, Knuuttila, Seppo ja Laitinen, Heikki (toim.): Kalevalaisia lauluja; sävelmät, sanat ja selitykset. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kansanmusiikin Keskusliitto ja Kansanmusiikki-instituutti. Helsinki 1979.

  Mukava, yleistajuinen mutta asiapitoinen paketti esim. kouluille ja harrastajaryhmille, mutta myös vaativan kuluttajan käyttöön. Erittäin miellyttävää on kannustava ja rohkaiseva ote laulamaan ryhtyjälle. Myös ajatukset musiikillisen ajattelun suhteellisuudesta ja melodian pienuuden suuruudesta, muuntelumahdollisuuksista ovat hyviä. Paketin ulkoasu on aitoa 80-luvun taitetta. Kirjanen liittyy Nelipolviset -äänikasettiin (SKS 1979).

• Kuusi, Matti (toim.): Kalevalaista Kertomarunoutta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  Jyväskylä 1980.

  Tämä kirja on varmaankin minun puolestani listan käytetyin opus. Ehdoton tietolähde niille, jotka etsivät siloiteltua Kalevalaa alkuperäisempää, mutta samalla ristiriitaisempaa ja rosoisempaa kuvaa kansamme muinaisepiikasta, mutta jotka eivät toisaalta halua eksyä Suomen kansan vanhojen runojen rämeikköönkään. (Kirjasta voi mm. tarkistaa mistä päin SKVR:a runotoisintoja voisi lähteä hakemaan). Teoksessa on aikajärjestykseen laitettuna 1 –4 avaintoisintoa keskeisimmästä runoudestamme, yhteensä 125 kappaletta, ja ne on koottu SKVR -sarjan eri osista. Teksteistä huomattava osa ei siis sisälly Kalevalaan. Aihetta kunnioittaen on jokaisen runon yhteyteen merkitty laulun yleisversion nimi, laulaja (jos tiedossa), keräyspaikka, kerääjä ja vuosiluku. Lisäksi kirjassa on aihepiiriin uppoutuvalle myös kartta, sanastoa, lista runonlaulajista ja heidän kirjassa olevista teksteistään. Alkupuheessa käsitellään myös jonkin verran historiaa, samoin kuin tutkijan ja rekonstruoijan ongelmia.
  255 sivua.

• Sarmela, Matti: Vanhamittaiset runot. Teoksessa Suomen Perinneatlas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1994. 188 –214

  Luettavuutensa puolesta tämä opus on varsinainen atlas: isoja sivuja, yksityiskohtaista ja paneutuvaa, mutta jonkin verran luetteloivaa tekstiä, mikä hankaloittaa yleiskuvan hahmottamista. Silti ehdottomasti kiinnostava ja tärkeä teos. Erityisen hyvä sellaiselle, joka tietää jo perusasiat ja haluaa syventää tietojansa. Sarmela hallitsee alansa laajasti, ja vetääkin suuria, kiintoisia linjoja muiden kansojen perinteeseen.

• Timonen, Senni (toim.): Näin lauloi Larin Paraske. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Pieksämäki 1982.

  Puhutteleva, kaunis ja lyyrinen kirja. Sisältää Larin Parasken 152 runoa, jotka on koottu kokonaan hänen teksteihinsä perustuvasta vuonna 1931 painetusta SKVR:n osasta Vienan Karjala 3. Runot on aseteltu naisen elämänkaarta myötäillen, ja niiden yhteydessä on sanaselitykset. Itse runojen lisäksi kirjassa on Parasken elämänkertaa, pohdintaa laulajasta luovana säilyttäjänä, sekä esitys hänen tyylipiirteistään. Ihmisläheistä kuvaa antavat myös hauskat viitteet, jotka valotavat tutkijan usein monenkirjavaa materiaalia. Kirjaan olisi hyvinkin voinut sisältyä vielä nuottiesimerkkejä. 182 sivua.

• Asplund, Anneli (toim.): Kansanlauluja Inkerinmaalta. Karjalaisen kulttuurin edistyssäätiö ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Pieksämäki 1992.

  Hyvä, vankalla sekä tutkijan että laulajan asiantuntemuksella tehty kirja. Teos julkaistiin tärkeään aikaan: inkeriläisten paluumuutto ja identiteettikysymykset nousivat uudelleen pintaan 90-luvun alussa Venäjän murrostilan vuoksi. Lisäksi nuoremman suomalaisen kansanlaulajapolven keskuudessa ovat inkeriläiset, rytmiltään mutkikkaat sekä kaunismelodiset kappaleet nousseet erityisen suosituiksi. Kirjan laulut painottuvat kalevalaiseen, mutta uudempiakin on otettu mukaan.

  Materiaali on julkaistu aikaisemmin SKVR:ssa ja SKS:ssa, mutta nyt sävelmän ja sanat yhdistävinä kappale-ehdotelmina. Kirjassa on hyvä kartta, sanastoa, runsaasti arkistokuvia, hakemistot: laulut, laulajat, kerääjät, paikkakunnat. Lisäksi Asplund kirjoittaa laajasti keruuhistoriasta sekä nykypäivästä, uskonnosta, heimohistoriasta, esitystavasta, laulujen sisällöstä. Kerta kaikkiaan miellyttävä kokonaisuus. 184 sivua.

• Virtanen, Leea: Osia luvusta Kansanlaulut. Teoksessa Suomalainen kansanperinne. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Porvoo 1991.

  Osittain samoja asioita kuin muidenkin tutkijoiden kirjoituksissa, mutta puolustaa paikkansa, sillä teksti on ytimeen pureutuvaa, yleistajuista ja sujuvaa.

• Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR). 34 osaa. Toimittajina mm: Matti Kuusi, Senni Timonen, A. R. Niemi, Väinö Salminen, Martti Haavio, Julius Alava, Julius Krohn, A. A. Borenius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1908 –1997.

  Kalevalasta tuttu, ja lisäksi paljon muuta: kansallinen aarreaitta, mammuttisarja sisältää kuitenkin ehkä puolet SKS:n arkistomateriaalista, n. 86 000 runotekstiä. Maakunnittain, kylittäin ja kerääjien mukaan järjestetyt runokokoelmat. Penkomaan vain, aika viidakko se on, sillä eri kirjat ovat hiukan eri periaatteiden mukaan toimitettu. Kunkin runon tai –huonoimmassa tapauksessa –säkeen kohdalla on merkinnät keräyspaikasta, kerääjästä, toisinaan laulajasta sekä luettelointinumerot. Laulajaluettelot, esipuheessa jonkin verran tietoa kerääjistä, historiasta, painoperiaatteista jne.

• Suomen Kansan Sävelmiä IV Jakso. Runosävelmiä 1. Inkerin runosävelmät. Toim. Armas Launis. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1910.

• Suomen Kansan Sävelmiä IV Jakso. Runosävelmiä 2. Karjalan runosävelmät. Toim. Armas Launis. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1930.

  SKVR:n lisäksi toinen kalevalaisen runonlaulun raamattu. Sisältää kimurantisti ja yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan luokitellut kalevalaiselta alueelta kerätyt melodiatoisinnot, periaatteena alkupuolella yksinkertaisemmat ja loppua kohden monimutkaistuvat sävelmät.

• Entiset etniset –kansanmusiikkia Yleisradion pikalevyiltä, vuosilta 1935 –1954. Cd-levy KICD 29. Kansanmusiikki-instituutti. Kaustinen 1993.
  Sisältää mm. Ogoi Määräsen ja Oksenja Mäkiselän vuorolaulua.

• Perinnelipas: Lauluja, loitsuja ja loruja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1977.

  Samannimiseen äänikasettiin liittyvä valikoima vanhaa laulu- ja runomuotoista perinnettä.

• Hiidenhirvi – runolauluja. Toim. Ilkka Kolehmainen. Kansanmusiikki-instituutti. Kaustinen
  1985.

  56-sivuinen vihko, jossa on 85 runoa ja 74 runosävelmää.