Jouhikko

Tiedot koonnut Emilia Lajunen

• Väisänen, Armas Otto: Hiljainen haltioituminen - A.O.Väisäsen tutkielmia kansanmusiikista. Toim. Erkki Pekkilä. SKS:n toimituksia 527. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo. Pieksämäki 1990. s.180 - 193.

  Selvitys soittimen rakenteesta, jousesta, kielistä, käytettävästä virityksestä ja säveliköistä sekä instrumentin käyttöalueesta (Kantele- ja jouhikkosävelmät). Pohdintajakso jouhikon alkuperästä (julkaistu myös Suomen musiikkilehti 7, 1923) sekä jouhikannel ja sen viimeiset soittajat (julkaistu myös Säveletär, n:o 10-12, 1918).

• Väisänen, Armas Otto1928: Kantele- ja jouhikkosävelmiä. Viides jakso sarjasta Suomen kansan sävelmiä. SKS. Helsinki.

  Jouhikon ja kanteleen historiaa; soittimista käytettyjä nimityksiä, rakenne, viritys, käyttö, sävelmien keräys ja niiden soittajat sekä runsaasti (yhteensä 280) kyseisillä instrumenteilla soitettuja kappaleita nuotinnettuina.

• Andersson, Otto1923: Stråkharpan. En studie i nordisk instrumenthistori av Otto Andersson. Helsinfors.

  Kansanmusiikin ensimmäisiä väitöskirjoja. Ruotsinkielinen. Pohdintaa jousisoitinten alkuperästä, informaatiota jouhikon luokittelusta ja tyypittelystä, jouhikon historiasta Suomessa, tieteellinen tutkimus ja kirjalliset muistiinpanot, Viron ruotsalaisten jouhikon käytöstä, skandinaavisista sukulaissoittimista sekä tietoa welsiläisestä crwthista.

• Asplund, Anneli1981: "Pelimannimusiikki ja uudet soittimet - jouhikko". Teoksessa Kansanmusiikki. Toim. Anneli Asplund ja Matti Hako.SKS. Vaasa. s.136 - 139.

  Lyhyt selvitys instrumentista, sen käytöstä, historiasta sekä muutamasta jouhikon soittajasta. Pidempänä esimerkkinä savonrantalainen Juho Villanen, jolta ohessa yksi nuottiesimerkki.

• Nieminen, Rauno1984: Jouhikko. Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 13. Kansanmusiikki-instituutti. Kaustinen. Kauhavan Sanomalehti Oy.

  Ohjeet jouhikon rakentamiseen, käyttöön sekä tietoa virityksestä, asteikoista, sormituksista sekä korusävelistä ja improvisoinnista. Informaatiota myös talharpasta sekä Eestin hiiukanteleesta. Mukana paljon kuvia soittajista sekä ohessa A.O.Väisäsen v.1928 julkaisemat jouhikkosävelmät sekä Otto Anderssonin v. 1903 Eestin ruotsinkielisestä saaristosta nuotintamat talharpa-sävelmät. (yhteensä 83 sävelmää).

• Kansanmusiikki-instituutti: Rapapallit ja Lakuttimet. Muinaissuomalaisia soittimia. Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 18.Kaustinen.

  Kirjallinen referaatti ja kuvasto Kansanmusiikki-instituutin Muinaissuomalaiset soittimet -näyttelystä. Paljon valokuvia sekä näyttelytekstit.

• Mäkinen, Esa 1998: "Kansanmusiikki tuo elävyyttä musiikkikasvatukseen: vähäsävelisen musiikkimaailman rikkauteen voi tutustua vaikka jouhikon avulla" (Näkökulma). Takoja 1/1998. s.25 - 27.

  Artikkeli käsittelee koulujen musiikkikasvatusta ja tuo esille yhtenä opetuksen vaihtoehtona kansanomaisen musiikkimaailman runolauluineen, kanteleineen ja jouhikkoineen sekä muuntelun ja improvisoinnin maailman.

• Arjava, Jouni1985: "Jouhikko Vänrikki Stoolin tarinoissa". Kansanmusiikki 1/ 1985. s.21-23.

  Artikkelissa pohditaan Vänrikki Stoolin tarinoissa esiintyvää kuvaa jouhikosta, yksilön alkuperää sekä merkitystä koko instrumentin historiaan.

• Nieminen, Rauno 1984: "Soittimia rakentamaan, osa 8: jouhikko". Kansanmusiikki 2/ 1984. s.52 - 55

  Muutama sana historiasta, ohjeet jouhikon rakentamiseen sekä esimerkkeinä savonrantalaisen Juho Villasen soitin ja ilomantsilainen jouhikko.

• Pasanen, Jarmo 1997: "Perinne tutuksi jouhikon, lirun ja suhistuspuun lumoissa". Opettaja 92/ 1997. s. 28 - 29.

  Artikkelissa kerrotaan lohjalaisten luokanopettajien Jari Sikanderin, Simo Parviaisen ja lastentarhaopettaja Esko Räsäsen harrastuksesta rakentaa vanhakantaisia soittimia perinteisin menetelmin ja soittaa niillä.

• Gäddnäs Katarina: "Stråkharpan förde henne till Åland". Fiolen min 3/ 2000. s. 16 - 18.

  Artikkelissa kerrotaan virolaisesta Janne Tammsista, joka opiskelee kansanmusiikkia Viljandissa pääaineenaan viulu ja sivuaineena jouhikko.